Taivaallinen mössötys

Ruokaa ei tietenkään saisi kutsua mössötyksekti mutta mulla on tapana tehdä niin silloin kun kyseessä on, noh mössötys. Ehkä vähän ikävä sana ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita etteikö se olisi hyvää. Mössötys on ruoka jossa kaikki on kätsysti sekaisin, hieman mössönä. Ihanana mössönä.

Loistava mössötys syntyy vaikka quinoasta, fetasta, tomaatista sekä kesäkurpitsasta ja cashewpähkinöistä. Mössötykset on loistavia eväsruokia esim töihin. Yksi rasia, kaikki kamat samassa lootassa ja mikroon vaan. Ei sataa eri purkkia ja kippoa. Helppoa.

Ja terveellinenkin eväs vielä, kasviksia runsaasti, quinoaa sopivasti sekä oliiviöljyä kohtuudella.

Yksi tärkeä asia ruoassa on erilaiset koostumukset, ruoka ei ole silloin tylsää. Vaikka olisikin mössötys. Cashewt tuovat tähän annokseen purutuntumaa. Kesäkurpitsaakaan ei kypsennetä mössöksi tietenkään. Ohjeen kirsikkatomaateistakin vain 1/3 osa kypsennetään ja loput menevät sekaan raakana. Tästä saa lisää kootumuksia mutta myös makujen kirjoa varsinkin jos käyttää eri värisiä kirsikkatomaatteja kuten minä tein. Yhden värisetkin varmasti toimii sillä on se ero kypsällä ja raa`allakin tomaatilla. Maussa sekä koostumuksessa.

Quinoaa fetalla ja tomaatilla

3 annosta

- 2 dl keitettyä quinoaa

- pieni sipuli

- valosipulin kynsi

- rasiallinen kirsikkatomaateja, mielellään erivärisiä

- pieni purkki tomaattipyrettä

- punaviinietikkaa

- ripaus tummaa sokeria

- pieni kesäkurpitsa

- oliiviöljyä

- suolaa

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä, esim minttu, oregano yms

- kourallinen cashewpähkinöitä

- 200 g ehtaa fetaa

1. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja pilko kesäkurpitsa sekä sipulit. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Mausta vesi suolalla sekä kuivatuilla yrteillä.

2. Quinoan kiehuessa kuullota oliiviöljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa ja paistele niitä hetki. Lisää 1/3 osa tomaateista. Mausta. Lisää tomaattipyree sekä tilkka vettä, punaviinietikkaa ja ripaus tummaa sokeria. Keittele kunnes tomaatit pehmenevät hieman.

3. Laita loput tomaatit isoon kulhoon jossa mahdut sekoittamaan myös muut ainekset sekaisin. Lisää keitetty quinoa sekä kasvikset pannulta. Sekoita. Maista ja mausta tarvittaessa suollalla, yrteillä ja muilla mieleisilläsi mausteilla.

4. Murusta joukkoon feta, cashewpähkinät ja tuoreita yrttejä maun mukaan. Sekoita vielä kevyesti, lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja nauti.

Mikä mössötys ! :D

Vahvasti ja oikeesti

Ciao ! Mitäs sinne kuuluu, kaikille blogin kautta tärkeiksikin tulleille hyville tyypeille ja muille mun lemppari bloggaajille ? 

Täällä ainakin aiotaan palata vahvasti mukaan kuvioihin. Ihana harrastus tämä bloggaaminen, sitä on tullut tässä kaivattua paljonkin. Palailen näin kevyesti pienellä kuvapläjäyksellä menneestä kesästä ja muutamalla sanallakin, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Kontulan pieni kettiö otti sitten hieman vielä lisää happea, vaikka uhkailinkin jo aiemmin palaavani. Vietti kesän -joka onneksi jatkuu vielä, ainakin säiden puolesta - ilman mitään rutiineja, paineita ja muuta. Herätyskellokaan ei kuulkaas soinut täällä pitkän loman aikana kun korkeintaan ehkä pari kertaa. Mentiin ihan fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Rennosti, mitä mieli teki milloinkin. Syötii hyvin ja pieni reissu Kreikkaankin tuli tehtyä. Ehkä paras loma vuosiin.

Syitä tälle irtiotolle oli monia. Kevät oli äärimmäisen rankka erinäisten sattumusten vuoksi ja harmaita pilviä on vieläkin mutta pilvillä on se hopeareunus ja aurinkokin kurkkii takaa. Oma jaksaminen on taas ihan huipussaan ja onnellisempikin olen kuin vuosiin. Kontulan pieneen keittiöön iski yksinkertaisesti ihan se perus loppuun palaminen, syitä tähänkin oli monia. Se on onneksi nyt takana päin. Lepoa, lepoa ja lepoa. Ihan oman pääkopan tutkiskelua ja itsensä onnellisemmaksi tekemistä erilaisin tavoin. 

Kesään mahtui niin lattiapicnikkiä...

kuin tutustumista uuteen Wanhaan kauppahalliin kauppatorin kupeessa.

Siihen mahtui monta reissua mökille ja kokkailua perheen kanssa. Vai perheelle ? Jotenkin noi keittiöhommat vaan aina lankeaa tähän suuntaan ja mikäs siinä. Lempi puuhaa, yllätys se ei kai ole kenellekkään.

Tulin myös allergiseksi korianterille ja mm mun suuri herkku Pico De Gallo on nyt historiaa perinteisessä olomuodossaan. Tosin ei se hassumpaa ole vaikka korianterin korvaa esim basilicalla.

Magnumin 25 v synttärin kunniaksi piti tietysti oma jäde käydä tuunaamassa. Pistaasia, gojimarjaa ja suolankukkaa. Oli kuulkaas aika unelma !

Ja Just vege. Paras pikaruokapaikka ikinä. Vaasankadulla. Tosin falafellit pitää jättää myös vastaisuudessa pois välistä, se pirun korianteri nimitäin. Marinoidulla munakoisolla, fetalla, kurkulla, tomaatilla ja hyvällä soosilla näiden pita on silti taivaallista. 

Skumppaa ystävien kanssa terassilla...

ja valkkaria ikkunalaudalla kadun elämää katsellen.

Ruokarekkoja ja sisustus-suunnitelmia...

Sekä se herkkumatka Kreikkaan...

ja illallista omalla pihalla :)

Kyllä kesä on kiva ja elämä se vaan osaa yllättää :)

Palaillaan, takuulla ja piankin.Vahvasti ja oikeesti !

Kesän lapsi mä oon ...

Ihan harmillisen harvoin täällä blogin puolelle ehtii nykyään pyörähtämään. Jotain täällä silti kiireestä huolimatta syödään. Eikä se oikeastaan ole edes pelkästään kiirettä vaan ajatuksien muualla olemista ja yleistä saamattomuuttakin. Nyt riittää jo mulle ainakin tämä harmaus ja talvi. Saisi se kevät oikeasti kohta jo tulla. Isosti täällä ollaan kuitenkin kiitollisia näin iisistä talvesta joka meillä tänä vuonna on. Usein olenkin jo maininnut että talvessa ei valitettavasti ole mitään mikä tekisi siitä mun mielestä mukavaa aikaa. En harrasta talviurheilua, ihan samaa lenkkeilyä kuin kesälläkin. Ainut vaan että ilman lunta ja jäätä se on 100 kertaa mukavempaa. En pidä lumesta, pakkasesta tai pimeydestäkään. En myöskään kauppojen talvisesta vihannesvalikoimasta. Kesällä nekin on vaan niin paljon parempia. Talvisin tuntuu kamalan ylivoimaiselta myös pitää yllä mitään omaa elämää. On vain työ ja hima + lenkkipolku. Tai ehkä tämä on nyt hieman kärjistettyä, onhan tässä viimeisen parin viikon aikana käyty jo kahdesti ulkona syömässäkin illalla ja tehty toki muutakin mutta kyllä se sohva vaan kuluu talvisin ainakin tuplasti enemmän kuin kesällä.

Mutta marinat sikseen. Tein sunnuntaina sellaisen "mitä ihmettä keksisin ruoaksi " kohtauksen jälkeen pitkästä aikaa ihan rehellisiä kanankoipia uunissa. Lisukkeeksi ne saivat mun ikisuosikkia tsatsikia sekä eräänlaisen kesäkurpitsapaistoksen.

Broilerit marinoin savupaprikalla, balsamicolla, suolalla ja pippurilla sekä valkosipulilla. Otin niihin pinnan pannulla ja laitoin uuniin noin tunniksi.

Lämmin kesäkurpitsasalaatti

2 annosta

- 1 iso kesäkurpitsa

- nippu basilicaa tai muuta mieleistä yrttiä

- 80 g saksanpähkinöitä

- valkosipulia

- suolaa

- pippuria

- tuoretta tai kuivattua chiliä maun mukaan

- oliiviöljyä paistamiseen

1. Paahda saksanpähkinät kuivallaa pannulla ja murskaa niitä hieman Viipaloi kesäkurpitsa ohueksi siivuksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Murskaa valkosipulinkynsi sekä hienonna chili jos käytätä tuoretta. 

2. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja lisää kesäkurpitsa, valkosipuli sekä chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista ainekset kevyesti. Lisää pähkinät sekä basilica tai muu yrtti ja tarjoile lisukkeena lihalle, kanalle tai kalalle.

Tsatsiki

- 1 prk kreikkalaista jugurttia

- 1/2 kurkku

- valkosipulinkynsi

- suolaa

- mustapippuria

- hunajaa

- punaviinietikkaa

1. Raasta kurkku ja laita se siivilään valumaan. Sekoita jugurtin joukkoon noin tl hunajaa, murskattu valkosipuli, pieni loraus punaviinietikkaa sekä valutetut kurkut.

2. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja anna teketyä jääkapissa hetki. Valmiin tsatsikin päälle voi valuttaa hieman extra neitsyt oliiviöljyä. 

Tsatsikia voi myös maustaa esim tillillä josta pidän itse todella paljon. Tällä kertaa sitä ei vain ollut joten ilman meni ja upposihan tämä näinkin.

Ihanaa alkanuttaa viikkoa sinne :) Kyllä tämä elo kai täällä Kontulankin pieenssä keittiössä alkaa kohta hieman piristymään. Toivoin ainakin näin.

Iisimpä helmikuuta

Pitkä hiljaisuus onkin täällä blogissa takana ja in real life taas todellakaan ei. Tammikuu oli niin hurja ja työntäyteinen ( heti sen loman jälkeen ) etten toista samanlaista ajanjaksoa heti muistakkaan. Vastoinkäymisiäkin riitti, ei tosin mitään vakavaa mutta äärimmaisen stressaavia juttuja. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin.

Kun kuukausi sitten vaihtui viikonloppuna otin sen ihan uutena starttina, uusi kuukausi ja uudet kujeet sekä parempi tuuri ja iisimpi elämän meno. Tämän päätin ja lupasin itselleni hymyillä koko kuukauden ensimmäise päivän, vaikka mikä olisi ja miten menisi. Näin tein ja jotenkin tuntuu että se toimi. Hyvä fiilis on jatkunut ja mieli sekä kroppakin on pirteämpi kuin tammikuussa. Loppukuusta ihana piristävä liikunta jäi kokonaan pois, ei vain jaksanut eikä ehtinyt. Valitsin lenkkipolun sijaan aamusin pitkät unet. Suusta meni alas kaikenlaista moskaa vaikka arkielämässä pyrin syömään terveelisesti. Kaikki meni kuitenkin uusiksi heti eilisestä alkaen ja jo nyt olo on taas paljon parempi. Liikuntaa raittiissa ulkoilmassa ja oma hyvä ruokavalio on yhtä kuin onnellisempi minä. Hymyilyttää ja jaksaa taas.

Ja kyllä viime kuussakin yritettiin ainakin tehdä hommasta vähän terveellsiempää. Pizzakin leivottiin ruispohjaan ja täytettiin maa-artisokalla sekä katkaravuilla. Nam !

Ruispohja olikin hauska ja omaan makuun parempikin kui perus vehnä. Tosin hieman vehnäjauhoja tähänkin meni mutta pääasiassa ruista. Pohja syntyi ihan mututunmalla, jauhoa sen verran mitä neste veti. Pohja onnistui hyvin mutta kyselisinkin nyt teiltä vinkkausta hyvästä ruispizzapohjasta. On liian jännittäävä tehdä pizzaa tällaisella apua mitä tästä nyt tulee meiningillä. Enkä tietenkään mihinkään laittanut ylsö noita aineksien mittasuhteita. Eikä pizza saa epäonnistua. Ei missään nimessä ! Kontulan pienessä keittiössä ei kovin usein nimittäin pizzaa tehdä ja jos tehdään sen toivoisi olevan todella hyvää.

Linkatkaa siis kommenttiboxiin niitä hyviä ohjeitanne :)

Sunnuntain täydellinen ja oloakin keventävä punajuurikeitto

Perjantain ja lauantain mielettömien herkuttelujen jälkeen teki mieli jo melkoisesti palata arkeen, liikunnan ja keveämpien mutta silti herkullisten ruokien pariin. Jotta mä voin nautiskella ilman huolta silloin kun sen aika on vaati se arjelta jonkinlaista ruotua syömisien suhteen sekä tottakai sitä että lenkkipolulla laittaa hieman töppöstä toisen eteen. Rakkaus ruokaan vaatii myös siis rakkautta liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon jotta homma pysyy hanskassa ja syöpöttelijä jossain kunnossa. 

Terveellisen ruoankaan ei suinkaan tarvitse olla ankeaa tai joku liemi missä kaksi hernettä etsii toisiaan. Keittoja on tullut aiemminkin täällä hehkutettua mutta ne vaan on niin loistavia. Hyvän makusia sekä täyteläisiä olematta turhan raskaita ja kaloripitoisia. Keitoilla saa vatsan täyteen helposti. Talvella keitot hakkaa salaatit ihan 100-0 kun taas kesällä ehkä toisinpäin. Rakastan myös erilaisia salaatteja. Tänään pirtsakan ja lumisen, siis liukkaan metsälenkin jälkeen keitto paahdetuista punajuurista ja juuripersiljasta höystettynä piparjuurituorejuustolla kuulosti taivaalliselta ja sitähän se olikin.

Joskus ruokaa laittaessa tulee kohta jossa se keskeneräinen ruoka näyttää jo siltä että tekisi mieli lopettaa keittäminen kesken ja syödä nyt heti. Niin kävi tänäänkin kun otin uunista pois punajuuret ja juuripersiljat jotka olivat paahtuneet siellä onnellisesti hunajan, suolan ja parin valkosipulinkynnen kanssa. Kuvasta se kauneus ei edes välity niin voimakkasti miltä se näytti, tuoksusta puhumattakaan.

Tein tämän päivän keittoon myös muutaman punajuuri- ja juuripersiljalastun koristeeksi sekä hampaille hieman homma tuomaan. Vuolin kuorijalla lastuja ja marinoin ne balsamicossa pienen suolan kanssa ja laitoin valmiiseen annokseen. Auringonkukansiemeniä ripottelen keittoihin usein ja erityisesti nyt kun apukokki niistää sekä köhii enkä mä halua tulla kipeäksi joulunalla jotta saan kaikki jouluvalmistelut tehtyä ajallaan. 

Onko Nälkä blogin Chef Jones ja oma harvinainen arpaonneni ilahdutti meitä taanoin pienellä kirjalla jossa on ihania suklaakonvehtien ohjeita ja joulun kahvipöydässä voisikin olla nyt sitten Kontulan pienen keittiön omat konvehdit. Makujakin pyöriteltiin jo hieman mielessä tänään lenkillä...timjamia, pistaasia, ja sitruunaa sekä olutta, puolukkaa ja tummaasuklaata ?

Ei valmis keittokaan paljoa kauneudessaan hävinnyt esivalmisteluille. Punajuurikeiton väri on aina hämmentävän kaunis ja piristävä. Punajuuria myös onneksi jäi vielä monenmonta eli niillä herkutellaan tulevallakin viikolla. Mitähän kivaa sitä keksisi. Perus punajuuren kaverit vuohenjuusto tai sinihomejuusto on kyllä sen verran herkkua että ehkä niillä mennään tai sitten leivotaan jotain kivaa.

Keitto paahdetuista punajuurista, juuripersiljasta ja piparjuuresta

2 annosta

- 4 isohkoa punajuurta

- 1 juuripersilja

- 1 tl hunajaa

- 2 valkosipulin kynttä

- oliiviöljyä

- 1/2 sipuli

- n 5 dl kanalientä

- omenaviinietikkaa

- n 3 rkl piparjuurituorejuustoa + hieman tarjoiluun

- suolaa ja mustapippuria

1. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Huuhdo ja pilko punajuuret sekä juuripersilja ja laita uuni vuokaan. Lorauta joukkoon hieman oliiviöljyä, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä nökäre hunajaa. Lisää vielä valkosipulin kynnet. Punajuuret paahdoin ihan kuorineen, juuripersiljan kuorin mutta kaipa senkin olisi kuorineen voinut käyttää. Samoin valkosipulit kokonaisena vaan kyytiin. Paahda juureksia kunnes ne ovat selkeästi paahtuneita ja pehmenneitä. Omani paistoin kiertoilmalla joten aikaa ei mennyt juurikaan. 

2. Pilko sipuli. Lorauta kattilaan hieman oliiviöljyä ja lisää pilkotut sipulit. Kuullotele sipuleita hetki ja lisää pehmetä juurekset. Lisää kanaliemi, aluksi hieman vähemmän ja tarvittaessa soseutettaessa hieman lisää.  Lisää pieni loraus omenaviinietikkaa. Keittele hetki, lisää tuorejuusto ja soseuta keitto. Lisää tarvittaessa kanalientä.

3. Maista ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää tuorejuustoa jos haluat tai ehkä vielä loraus omppuetikkaa. Tarjoile tuorejuusto nökäreen kera.

Tomaatti-rucolakeitto voipavuilla

Edellisen postauksen ihanien tapasten ääreltä voisikin sitten laskeutua maanpinnalle ja täräyttää ihan Kontulan pienen köökin arkisafkaa kehiin. Mä rakastan keittoja, kaikenlaisia mutta eniten sose sellaisia ja yksi lemppari on tomaati-rucolakeitto. Osa rucolasta ajellaan keiton sekaan, osa lisätään valmiiseen keittoon sinne sekaan sekä osa jätetään vielä koristeeksi. Viimeksi paahdoin keittoon mukaan myös muutaman paprikan sekä lisäsin sattumiksi voipapuja ja voi että oli herkkua !

Tomaati-rucolakeitto voipavuilla

4 annosta

- 2 paprikaa

- sipuli

- purkki tomaattimurskaa

- kuivattua oreganoa tai muuta yrttiä

- kanalientä

- 500 g rucolaa

- pieni purkki valkosipulituorejuustoa

- suolaa

- mustapippria

- oliiviöljyä

1. Pilko paprikat lohkoiksi ja paahda niitä uunissa 250 asteessa niin että ovat hieman mustuneet.

Lisää kattilaan oliiviöljy ja kuullota sipulit. Lisää paahdetut paprikat sekä tomaattimurska ja muutama desi kanalientä sekä oregano ja hieman mustapippuria.

2. Keittele hetki ja lisää noin puolet rucolasta. Lisää myös tuorejuusto. Soseuta keitto sekä lisää tarvittaessa kanalientä. Laita kattila takaisin levylle ja lisää pavut sekä noin puolet jäljelle jääneestä rucolasta.  Maista ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna keitto niin että pavut lämpenevät. 

3. Annostele lautasille ja koristele rucolalla ja lorauta päälle tilkka balsamicoa. 

Helppo keitto tämä ja hyvä.

Nyt päänvaivana onkin sitten tän päivän lounas ja eipä haittaisi jos siitä olisi myös huomiselle. Tää aika ennen iltavuoroa on kaikkine lenkkeilyineen, ruoanlaittoineen ja muine asioineen sen verran kiireistä ettei jokapäivä halua uutta ruokaa laittaa. Elämä oli niin helppoa joskus ennen kun tein aamuvuoroa ja lounaan sai aina duunista. Lounaan lisäksi myös aamiaisen sekä välipalatkin jos tarvitsi. Helppoa ! 

Muuta en siitä elämästä sitten kaipaakkaan. Kauhulla muistelen niitä klo 05.15 herätyksia ja sitä kun ei se uni illalla koskaan tullut kuitenkaan tarpeeksi ajoissa että olisi koko viikon pysynyt virkeänä. Mun omalle sisäiselle rytmille sopii paljon paremmin tällainen klo 9 ylös ja 01 nukkumaan meininki.

Wokattua riistaa

Joo, tunnustetaan. Kaupan pakastealtaalla kävin, riistakäristystä ostamassa. Toinen tunnustus, ostin myös vihreitäpapuja sieltä pakastealtaan uumenista. Rakastan papuja mutta noita tuoreita ei saa talvisin irtomyyntinä meidän kauoasta vaan pitäis ostaa sellainen pussi jossa on aivan liikaa papuja mun tarpeisiin. Pakastepussi on kätevämpi, otan minkä tarvitsen ja pariin seuraavaankin kertaan jää sitten papuja hyvään talteen.

Mulla nyt vaan on joku pakasteallas on nou nou syndrooma ja ostan sieltä ainoastaan näin talvella marjoja sekä tietysti jäätelöä. Sitä nyt on vaikea muualta saadakkaan ellei itse tee :D

Pakastesyntiä siis on tehty mutta onneksi safka piti sisällään myös ihan tuorettakin kamaa kuten porkkanaa, sipulia, chiliä, valkosipulia ja kiinankaalia. Inkivääri meni jauheena ja kastikkeena käytettyä kalakastiketta en toki muhitellut itse, yllätys yllätys. Pekoaniakin annoksesta löytyy muutama viipale mehukkuutta tuomaan, paistoöljynä maapähkinäöljy ja terää tuli mirinistä. Kaikki vaan wokataan sekaisin ja maustettaan, thats it. Liha kannattaa kyllä käristää erikseen ihan kunnolla, riistakäristys ei ole musta ainakaan hyvää jos se jää sellaiseksi keitetetyski löllykäksi.

Lopputulos oli herkku, kaikesta valmiista huolimatta ja ei kai tossa nyt edes paljoa ole ? Vois olla asiat huonomminkin hei ...

Ja voi tota kuvaa ! Nyt tää valon vähyys alkaa sitten tehdä tehtävänsä ja kivoja kuvia on ihan turha edes odottaa näin kotikuvaajalta jonka järkkärin käyttötaidot on mitä on ja kuvausvälineet rajoittuu siis kameraan. Salamaa nyt ruokakuvissa, eikä mielellään missää kuvissa voi käyttää. Tää on tätä  ja tätähän kestää sitten pitkään. Mä muistan jo monelta talvelta sen turhautumisen määrän kun life style blogiani kirjoitellessani tuskailin kuvien kanssa ja jossain vaiheessa talvea teki aina mieli heittää hanskat kokonaan tiskiin. Lohduttaa se kuitenkin hieman etten tietenkään ole ainut kuka tästä ongelmasta kärsii, kyllähän se muitakin bloggareita koskee ihan samalla tavalla ja on sitä muutkin jo ehtineet valittelemaan kuten vaikka täällä. Tosin noi ihanat Dim sumit näyttävät hyvältä huonommassakin valossa ja maistuvat varmasti vielä paremmilta.

Apukokki muuten kirjoittelee teille hyvää tahtia postausta ( siis esitelmää, pituudesta päätellen ) Barcelonan Tickets ravintolasta ja siinä ohessa tottakai sekä Albert että Ferran Adriasta. Sitä odotellessa siis. Ketä vaan kiinnostaa maailman huippu keittotaito ja ehkä maailman paras kokki Ferran sekä todennäköisesti maailman aliarvostetuin kokki, veljensä Albert. Pysykää kuulolla. Pieni huippuluokan tapasten ilotulistus siis tulossa.

Kukkakaali kohtasi kanan, sienen, possun sekä punajuuren

Ja kuinkas siinä sitten kävikään. Melko monet treffit oli kukkiksella.

Joku onkin saattanut huomata että tällä viikolla blogeissa on paljon ollut esillä ruokahävikki. Tämä viikko kun oli valtakunnallinen hävikkiviikko jolla pyrittiin kiinnittämään ihmisten huomiota siihen kuinka paljon hyvää ruokaa oikeasti menee roskiin. Hävikkiviikko järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa muttei toivottavasti viimeistä.

"Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksen tuoreen ruokahävikkitutkimuksen (julkaistu 27.6.2013) mukaan pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin noin 25 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa.

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013)."

Pöyristyttävintä tässä on se että tutkimusten mukaan roskiin heitetään jopa kokonaan avaamattomia ruokapakkauksia. Kenellä on oikeasti rahaa tällaiseen tuhlaamiseen ? Sitäpaitsi vaikka olisikin, eikö se tunnu kamalalta. Turhamaiselta jopa.

Mä olen aina pyrkinyt itse siihen että kaikki käytetään ja syödään mitä ostetaan. Talouden apukokki on ehkä hieman hövelimpi mutta saa kyllä kuulla kunniansa jos meinaa jotain haaskata. 

Kovin vaikeatakaan tämä hävikin pienentäminen ei ole. Oikeastaan on aika helppo tehdä ruokaa siltä lähtökohdalta mitä kotona jo on. Otetaampa nyt esimerkiksi vaikka mun tän viikon näköjään teemaraaka-aine eli kukkakaali. Niin, otsikkokin lupasi jotain kukkikseen liittyvää eikä se ihan palturia ollut. Kukkiksella on tosiaan riittänyt vientiä tällä viikolla. Ostin ison kukkiksen keskiviikkona kun pienempiä ei ollut ja siitä on nyt jalostunut jo kolme tyystin erilaista ruokaa. Se että käytetään samaa raaka-ainetta ei todellakaan tarkoita sitä että samaa ruokaa syödään monta päivää tai edes saman tyylistä.

Yhdestä kukkakaalista on valmistunut nyt kukkakaali-herkkusienigratiini broiskunfileen seuraksi. Mikä oli muuten pakkasesta kaivettu esiin eli sekin yhdestä aiemmasta ruoasta yli jäänyt kaveri. Samaiseen ruokaan meni myös juustonkannikka sekä viikko sitten isoisän synttärikakusta yli jäänyt kermaloraus.  Varsinainen kaikki hyötykäyttöön ruoka. Mitään ei mennyt roskiin ja söin tästä ruoasta kaksi päivää. Oli muuten herkullista !

Kukkakaalia kuitenkin jäi yli, puolet jopa. Vaihdoin tyystin lähestymistapaa ja leivitin sillä sekä mantelirouheella possunleikkeen. Tämän kanssa taas tarjosin herkkusieniä mitkä jäivät yli gratiinista ja pyöräytimpä ne vielä punaviinissä minkä taas otin pakkasesta. Pakastamme aina pullon pohjat viineistä, jääpalamuotteihin tai pakasterasioihin laitettuna ja käytämme niitä sitten ruokaan tarpeen mukaan.

Uusina aineksina ostin siis ainoastaan tuon possun sekä hieman pinaattia jonka pyöräytin pannulla sipulin kera.

Kukkakaalilla paneroidut possun- tai broilerinleikkeet

1 annos

- possun- tai broilerinleike, ohueksi nuijittuna

- oliiviöljyä

- 3 rkl kukkakaaliraastetta

- 3 rkl mantelirouhetta

- 1 kanamuna

- vehnäjauhoa tai Pofiberia ( perunakuitua, gluteiiniton )

- suolaa

- pippuria

- (kuivattuja yrttejä) 

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Raasta kukkakkulin pintakerros ( ja nämä jäjelle jääneet "kannat" voi sitten käytää sosekeittoon ) muruksi.

2. Mauta leikkeet suolalla ja pippurilla. Pane vehnäjauho tai pofiber* laakealle lautaselle, mausta halutettasi esim kuivatuilla yrteillä. Riko kananmuna toiselle lautaselle ja riko rakenne. Laita kolmannelle kukkakaalimuru ja mantelirouhe sekoitettuna.

3. Valuta oliiviöljyä uunipannulle ja laita pannu uuniin kuumenemaan muutamaksi minuutiksi.

4. Kääntele leike ensin jauhoissa, sitten kanamunassa ja vielä kukkakaali-mantelirouheessa. Ota kuuma uunipannu uunista ja nosta leike kuumaan öljyyn. Lorauta myös leikkeen päälle hieman öljyä tai nokare voita. Kypsennä leikettä kääntämättä reilu kymmenen minuttia. Leike on niin ohut että se kypsyy nopeasti.

Tarjoile sitruunaviipaleen sekä halutettassasi myös anjoviksen kanssa.

* Pofiber on perunakuitua, näin leike on gluteiiniton. Omassa ruokavaliossani pyrin arkiruoan osalta välttämään vehnää ja käytän sen tilalla tätä. 100 ssa grammassa Pofiberiä on hiilihydraatteja 12 g. Se on maultaan neutraali ja sopii siis panerointiin, leivontaa, korppujauhojen tilalle, lihapullataikinaan yms. Se tekee leivonnaisista ja ruoista mehukkaita ja maukkaita sitomalla itseensä nestettä.

Kukkakaalia jäi silti vieläkin, ahkerasta käytöstä huolimatta. Tänään hain muutaman punajuuren sekä kanttarellituorejuustoa ja nyt keittiössä porisee sitten keitto. Huomasimpa että herkkusieniäkin oli vielä kolme jäljellä ja ajattelin ne keittoon sattumiksi. Ei hävikin hävikkiä !

Kolme eri ruokaa, hyvin erilaista ruokaa ja yksi kukkakaali sekä muutama sieni. So simple ! Älkää nyt hyvät ihmiset heittäkö sitä kelvollista ruokaa roskiin. Siitä saa aikaiseksi vaikka mitä hyvää.

Pikaisesti wokattua ja terveellistä sekä rauhassa nautittua roskaa

No huh ! Hullu viikko tai mikä lie aika takana, en edes muista koska tänne olen viimeksi postaullut ja nytkin on niin kiire etten ehdi sitä tarkistamaan. No mitäs muutakaan kun töitä, vähän koulutusta ja öh, no siinä se kai on ja siihen se aika menee. Kiireessäkin ehdin silti aina kokkaamaan ja vieläpä terveellistäkin ruokaa. 

Tällaista on vaikka katkarapuwokki. Paljon kasviksia kuten retikkaa ja kesäkurpitsaa, herkkusieniä hieman pähkinöitä ja mukava seos kalakastiketta, soijaa ja miriniä sekä ripaus inkivääriä ja tujaus tuoretta chiliä. Aikaa meni hujaus ja lopputulos kepeän herkullinen ja vielä maukas.

No ei täällä sitten aina kyllä ihan sillä terveellisimmällä linjalla mennä. Lauantain yön klo yhteen asti venähtänyt ( tai ei se mitään venähtänyt vaan se oli kyllä ihan sinne asti mihin oli suunniteltukkin ) työvuoro vaati hieman punkkua ja pizzaa että pääsi rentoutumaan ja aloittamaan yhden päivän mittaisen viikonloppuun. Putte`s bar&pizza keskustassa tarjoaa hieman erilaisia pizzoja ja salaattiakin sekä jotain jälkkäriä ihan yöhän asti ja mikä sen parempi meille nälkäisille ilta/yötyöläisille.

Pizzassa oli lammasta ja afrikkalaisia mausteita. Muutkin listan pizzat vaikuttivat melko mielenkiintoisilta. Pizzoissa on mm savupossua, savukalaa, coleslawia, kotimaisia juustoja ja mitä vielä joten uudestaan on mentävä. Josko tosta tulis vaikka apukokin ja mun lauantaiyön pakollinen kotimatkan koukkaus. Me kun päästään nykyään samoihin aikoihin duunista tän mun iltapuolen töihin siirtymisen jälkeen. 

Vanhaa blogia lukeneet ehkä muistaa että meidän yhteinen aika oli ennen aika kortilla tai lähinnä sitä ei ollut. Nyt on ja se tuntuu hyvältä. Kohta lähdetään esimerkiksi iltapalalle stadiin simpukkapatojen ääreen ja saatetaampa lasilliset viiniäkin maistaa sekä. Huomenna kun ei ole aikaista herätystä tiedossa vaan nykyään se vakio iltahuki.

Putte`sin tiramisu oli muuten herkkua. Voisko ihminen tyytyväisempänä nukkumaan lähteä kun tuollaista on saanut maistaa ?

Kana-juureswokkia teriyaki-kastikkeella

Täällä ei kirjoittele mikään kovin suuri Aasialaisten ruokien ystävä. Apukokki sen sijaan saattaa olla toista mieltä mutta koska keittiö vielä tähän asti on ollut minun johdossani ei sieltä kovin usein mitään tuohon maanosaan viittaavaa nouse.  Muutamaan otteeseen on tullut teriyaikastiketta keiteltyä ja se onkin yksi niistä harvoista mauista mistä sieltä suunnalta pidän.

Ja pitäähän perheessä itsensä lisäksi miellyttää sitä toistakin joten tänään shoppailtiin sitruunaruohot, mirinit sekä muut ainekset ja keiteltiin teriyakia. Teryaki päätyi sitten suikaloitujen juuresten ja kanan kanssa samaan wokkiin. Lopputulos oli molemmille sopiva. Mun makuuni ei liian Aasialainen ja kotimaiset juurekset tekivät siitä oikein kelpoa ja terveellistä arkiruokaa. Jokunen viikko sitten aasia vaihtui välimereen mutta nyt tätä wokkia sotten oiekasti tehtiin eikä harmita yhtään.

Käytimme wokissa tällä kertaa Stockmanniherkusta sitruunaruohon ostosreissulta löytynyttä galangajuurta. Galnagajuuri on sukua inkiväärille ja muistuttaakin sitä ulkonäöltä paljon. Maussakin on samaa mutta galanga ei ollut yhtä makea. Oikein hyvää ja tätä juurta kokeillaan vielä uudestaankin muissa yhteyksissä.

Kana-juureswokki

2 annosta

- 2 broilerin rintafilettä

- 0,5 dl teriyakikastiketta ( ohje jäljempänä ) voit toki käyttää myös valmista

- 1 porkkana

- 1/2 palsternakka

- 1 pieni lanttu

- pieni pätkä purjosipulia tai varsisipulia

- 1 valkosipulinkynsi

- 1 cm pala galangajuurta

- 1 kananmuna

- soijaa

- chiliä tuoreena tai hiutaleena

- maapähkinä- tai muuta wokkiin sopivaa öljyä

1. Leikkaa broilerinfileet pitkittäin puoliksi ja nuiji ne ohuksi. Suikaloi broilerit. Suikaloi myös juurekset sekä viipaloi valkosipuli ja galangajuuri. Hienonna purjo tai varsisipuli.

2. Kuumenna wokissa öljy, lisää valkosipuli sekä galangajuuri ja lisää kanat. Lisää teriyakia noin 3 rkl ja kypsennä kanoja hetki. Lisää juurekset ja kypsennä vielä noin 5-10 minuttia. Juuresten pitäisi jääädä napakoiksi. Lisää sipulinvarret sekä chili, tuore tai hiutale.

3. Siirrä kanat ja juurekset pois pannusta. Jäähdytä pannua hetki ja riko siihen yksi kananmuna. Mausta kanamunaa hieman soijalla ja lisää nopeasti kanat ja juurekset takaisin pannut. Kananmunan tarkoitus on sitoa aineksia ja makuja yhteen mutta sen voi kyllä jättää poiskin jos ei sitä halua/voi käyttää. Sekoita kunnolla, maista ja lisää tarvittaessa soijaa, teriyakia ja chiliä, maun mukaan.

Meidän annoksissa ei sipulit nyt komeile koska ne unohtuivat kauppaan mutta se ei menoa haitannut. Hyvää oli ilmankin. Parasta ruokaa taas vähään aikaan sanoi apukokki. Sanoi sen muuten viimeksi sunnuntaina rukiisista pinaatti-ricottaknoccheista ja kotitekoisesta ricotasta, eli voiko tota nyt uskoa ! Mainitsin tästä ja selitys oli se että niitä ei nyt voi verrata ja sekin oli omassa luokassaan parasta, että ota siitä nyt sitten selvää. 

Teriyaki-kastike itse keitettynä on huippua ja keittiönkin valtaa ihana tuoksu ! Ohjeesta kunnia kuuluu Glorian Ruoka&Viini-lehdelle

Teriyaki-kastike

n 1 dl

- 1 dl soijaa

- 1 dl miriniä

- 2 cm pala inkivääriä

- 1 sitruunaruoho

- 1/4 sitruunankuorta

1. Kuori ja pilko inkivääri. Paloitele sitruunaruoho ja riko rakenne vielä pamauttamalla palat vetsenlappeella "rikki". Vuole sitruunakuoresta paloja.

2. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuttia, niin kauan kunnes kastiketta on jäljellä reilu 1 dl. Siivilöi kastike.

Kastiketta voi käyttää mm wokkeihin, lihojen glaseeramiseen ja mihin nyt teriyakia käyttäisitkään.

Hieman arkiruoasta vielä. Arkiruokailu on mulle erityisen tärkeä asia. Sen pitää olla kunnossa jotta viikonloppuisin ja erityistilanteissa voi nauttia ilman huolta huomisesta ja omasta terveydestä sekä kunnosta. Oma ruokavalioni koostuukin pitkälti kasviksista, syön niitä todella paljon sekä vähärasvaisesta lihasta kuten kanasta. Kalaakin pyrin suosimaan kunhan muistaa rajoitteet siinä myrkkypitoisuuksien takia. Eli ei Itämerenlohta liikaa jne, kyllä te tiedätte. Keittoja syön paljon, useimmiten sosekeittoja ja nekin usein ihan vegenä. Samoin salaatteja tulee syötyä paljon ja eritysesti kesäisin mutta niiden kanssa pitää aina miettiä että ovat tarpeeksi ruokaisia. Erilaiset pavut, kikherneet jne ovat loistava vaihtoehto niihin, sekä tottakkai se kana tai kala ja joskus myös jokin juusto. 

Aamiaisella maistuu puuro, raejuusto, marjat ja rahka, avocado, kanamunat ja tottakai taas kasvikset. Paprikaa menee paljon ja tomaatti tulee hyvänä kakkosena. Porkkanat ja vähärasvaiseen kreikkalaiseen jugurttiin tehty dippi on taas loistavaa iltapalaa ja samoin rahka+marjat jos en niitä jo aamulla syönyt. Lisää terveyttä tulee pellavansiemenrouheesta ja erilaisista siemenistä ja pähkinöistä joita syön myös päivittäin.

Ruokaa meillä laitetaan oikeastaan aika vähän. Työskentelemme molemmat ravintola-alalla ja arkiruokailu tapahtuu usein töissä. Himassa syödään lähinnä aamu-tai iltapalaa ja tottakai vapaapäivinä kokataan lähes aina ellei syödä ulkona mitä teemme myös melko paljon. Usein vapaatkaan ei satu yksiin ja monesti teenkin ruokaan vain itselleni. Väillä saattaa olla haasteellista tehdä tuoreista raaka-aineista yhden ihmisen ruoka ettei sitä jää kovin paljoa yli. Tätä blogia voi siis vinkkien toivossa esittelytekstistä poiketen lukea hyvin myös itselleen kokkaavaa sinkku. Mä taidan vähän olla sellainen arkisinkku tai jotain ?

Apukokin arkiruokailuista en sitten tiedä. Mitähän se mahtaa esim duunissa kitusiinsa mättää ? Täällä himassa ei kyllä ole toivokaan että saisi suuhunsa mitään kovin epäterveellistä kun ei tuolta jääkaapista normaalisti mitään sellaista löydy. Pelkkiä rehuja ja marjoja vaan sekä rahkaa :D

Minkälaista arkiruokaa siellä syödään ja vaalitko terveellisiä elämäntapoja jotta voisit ajoittain nauttia enemmän ?

Mielettömän herkkullista ja vieläpä terveellistä, onko sellaista ?

No on ! Meidän perheessä on uusi rakkaus, oikein herkullinen sellainen. Varsinkin tällä hetkellä kyseinen ihanuus taitaa olla jossain sesongissa, on nimittäin niin makeaa ja mehukasta että ei paljoa irtokarkkipussi huuda nimeäsi tämän jälkeen. 

Kyseessä on niinkin tuttu kaveri kuin hunajameloni ! Tai tuttu ja tuttu, melko vieras se oli mulle. Olin aina kuvitellut että kaikki melonit on kamalia verensokerin nostajia ja nou nou listalla ehdottomasti. 

Hedelmiähän on hyvä syödä mutta jotkin niistä kannattaa kyllä oikeasti jättää herkkuhetkiin ja niiden terveellisempienkin kanssa kannattaa vähän jarrutella varsinkin jos laihduttaa tai elämäntyyli on hyvin passiivinen eikä sisällä mitään aktiviteetteja. Lisäksi siihen kuinka paljon voit hedelmiä mutustella vaikuttaa myös muut ruokailutottumukset kuten se kuinka paljon hiilareita tulee muusta ruoasta. Jos ruokavalio on pelkkää leipää, pastaa, perunaa, makeita herkkuja, limppareita sun muita ei hedelmiä kovin paljoa enää joukkoon mahdu ilman että se näkyy vyötäröllä. Hyvä jos mahtuu ollenkaan mutta puhutaan ihan yhdestä tai kahdesta hedelmästä per päivä. Jos taas ruokavaliosta on karsittu edellämainitut tai niitä on rajoitettu hedelmiä mahtuu ruolavalioon lähes rajaton määrä ja mitä aktiivisempi olet niin koko ajan vain lisää. 

Hedelmiä tosiaan on erilaisia ja pahimpia jenkkakahvojen kasvattajia niistä ovat viikuna, granaattiomena, mango, viinirypäleet ja ananas. Pienimmillään näissä on sokeria ananaksessa 11,6 g/ 100g ja pahimmillaan viikunassa 20g/100g ja muissa sitten siltä väliltä. Myös kuivatut hedelmät on paha paha asia mutta sen nyt jokainen varmasti ymmärtää.

Hunajameloni kuuluu sen sijaan siihen hedelmien sakkiin mitä on ihan ok popsia hyvällä omallatunnolla ja vaikka joka päivä. Tuo ihana aurinkoa muistuttava todella herkullisen makuinen hedelmä joka tällä hetkellä maksaakin Lidlissä ainoastaan alle 2 € kilo. Halpaa herkuttelua siis.

Edullisen lisäksi se on myös kevyttä. Kaloreita hunajamelonissa on ainoastaan 23 kcal/100 g, sokereita 4,3 g ja sen vaikuts verensokeriin on erittäin alhainen. Laihduttajan ystävä siis ja miksei myös linjoistaan huolehtijan. Mä olen ainakin aivan rakastunut tähän kevyenä iltapalana tai jos herkkuhammasta kolottaa ja jotain jälkkäriä tekisi mieli. Lisäksi joskus jon on arvoinut syömisensä väärin ja nälkä yllättää kun on jo sängyssä käymässä nukkumaan voi tätä haukata piukkuisen suht hyvällä omallatunnolla. Muuten boikotoin täysin yösyömisiä mutta nälkä on nälkä ja jos se on kamala ei uni vaan tule.

Tämän herkun mun tietoisuuteen saattoi Kunto + lehti jokunen kuukausi sitten. Siinä oli listattu kymmenen hedelmää jotka ovat kevyitä ja helliä verensokerilla. Hunajameloni komeili ykkösenä, hyvänä kakkosena tuli vadelma ja kolmosena cantaloupenmeloni. Muita listalla olevia oli mansikka, omena, aprikoosi, greippi, mustikka ja päärynä. Pahikset mainitsinkin jo tuolla aiemmin.

Hunajameloni tuli meillä kyllä jäädäkseen ja meidän jääkaapista löytyy nykyään aina tuo iloisen keltainen mötikkä. Lähinnä syödään sitä pelkilteen ja mun iltapalana on nyt usein ollut Kreikkalaiseen jugurttiin värkätty dippi, porkkanatikut ja jälkkäriksi sitten hunajamelonia. Tuo rakas apukokki sitten taas syö salin jälkeisen maitorahkansa hunamelonin kera jos mehukeitto on päässyt loppumaan. Ehkä kerran ollaan tehty salaattiakin missä meillä melonia oli mutta lähinnä ne menee ihan pelkilteen koska se vaan on niin HYVÄÄ ! Ihanaa, sallittua herkuttelua vaikka jokaiseen päivään :)

Fuskuriisiä ja kanaa välimereltä

Täällähän ei riisiä syödä, ei sovi masulle eikä maistukkaan kyllä. Fuskuriisiä sen sijaan kyllä, tai fuskucouscoussia miten vaan. Kukkakaalista valmistettua sellaista. Melko taianomaistahan tämä on, kukkakaali joka ei maistu kukkakaalilta sitten yhtään. Tänään lounaana oli tätä fuskuriisiä sekä broileria ja vieläpä välimerellisin efektein...eli kaikki kohdallaan ! 

Aloitellessani tän päiväistä ruoanlaittoa apukokki T totesi että maailman parhaisiin kokkeihin lukeutuva herra Ferran Adria on myös tehnyt kukkakaalicouscoussia. Iski aivan kamalat paineet saada ruoka maistumaan ! Ja täytyypä jälkikäteen vielä perehtyä Ferranin kukkakaalicouscoussiin, miten se sen tekee ? Omana innostukseni kukkakaaliriisiin sain aikanaan Hiidenuhmalta ja hyvän muistutuksen sen olemassa olosta ja että sitä voi käyttää myös couscoussin asemasta mm tabboulehissa antoi Andalusian auringossa blogi.

Niin ja te ei niin kukkiksen ystävät ! Tiedän että teitä on ja varmaan aika paljonkin mutta tässä muodossa kukkis ei maistu niin kukkikselle. Oikeastaan ainakaan mun mielestä ei ollenkaan mutta mähän pidän kyseisestä raaka-aineesta joten olen jäävi vannomaan sen maistumista tai ei maistumista. Ehkä mä etsin kynsiini jonkun kukkiksen vihaajan ja syötän sille tätä ruokaa hänen tietämättä mitä se sisältää :D

Fuskuriisiä ja broileria välimereltä

2 (+) annosta

- 1 keksikokoinen kukkakaali

- 1 keskikokoinen sipuli

- 1 valkosipulinkynsi

- 250 g marinoimatonta broileria suikaleina

- tilkka valko- puna- tai sherryviinietikkaa

- 50 g suolapähkinä, manteli, maapähkinä, hasselpähkinä tms rouhetta

- 1 rkl kapsiksia

- 1/2 dl silputtua basilicaa

- 1/2 dl silputtua lehtipersiljaa

- hyppysellinen kuivattua minttua

- hyppysellinen muskottipähkinää

- suolaa

- mustapippuria

- sitruunaa

- pestoa tarjouluun

1. Poista kaalista kanta ja lehdet sekä pilko kaali nupuiksi. Hienonna kaali monitoimikoneessa tai blenderissä. Blenderissä kaali menee hyvin muruksi kun et laita liikaa kaalia kerralla, noin kolmessa osassa pitäisi olla ok.

2. Mausta broilerin suikaleet suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla ja tilkalla valitsemaasi etikkaa. Rouhi pähkinät, suikaloi sipuli sekä hienonna valkosipuli ja yrtit. Jätä muutama basilicanlehti koristeluun.

3. Kuumenna pannussa tilkka oliiviöljyä tai voita ja ruskista sipulit, lisää valkosipuli, kaprikset sekä broileri ja kypsennä. Siirrä broileri-sipuliseos syrjään ja laita pannulle pähkinärouhe. Paahda pähkinöitä hieman ja lisää kukkakaalimuru. Pyörittele pannulla hetki ja lisää suolaa, muskottipähkinää, kuivattua minttua sekä sitruunamehua. Lisää vielä joukkoon broileri-sipuliseos sekä yrtit ja sekoita kaikki kunnolla sekaisin.

Koristele annos basilicanlehdillä, sitruunalohkolla ja pestolla. Nauti !