Postaus
Osteria Francescanasta sai meidät täällä Kontulan pienessä keittiössä kaiholla muistelemaan kesää ja Italiaa. Nyt kun taivas on harmaa ja vettä taas ihan riittävästi olisi hyvä aika vähän verestää muistoja ja jakaa täälläkin matkakokemuksia Roomasta, Bolognasta, Modenasta ja Venetsiasta. Koska kuvia ja juttuja on niin paljon aloitan Roomalla ja jatkan sitten Bolognalla ja Modenalla yhdistettynä sekä viimeiseksi Venetsia.
Italiaan lähdettiin yllätys yllätys ja tottakai ensisijaisesti syömään. Rakastammehan ruokaa ! No pizzaa, pastaa ja risottoa sekä gelatoa, sitähän se on ja niitä odotimme innolla. Täällä kotona tällaiset vehnäjauhojutut eivät kuulu ruokavalioon joten ne on meillä tavallaan eksoottisia juttuja.
Roomassa on ihanien ravintoloiden lisäksi ihan liikaa nähtävää ja hommassa meinaa tulla hieman kiire. Monta lounasta söimmekin ihan take away meiningillä ja oikeastaan se oli ihan loistava juttu. Edullista ja mikäpä sen ihanampaa kuin istuskella kadun varrella katsellen ohikulkijoita ja nauttien lämmöstä.
Ensimmäisen päivän lounaamme olikin peltipizzaa, sitä Roomassa pitää ehdottomasti syödä. Ehkä paras pikaruokakokemus ikinä. Ja päivän lounaasta selvittiin yhteensä noin kympillä, juomineen. Ei paha !
Ensimmäisenä iltana iski rankkasade ja kamala ukkonen. Hetken oli hieman kurja olo koska olimme juuri lähdössä syömään ja kadut tulvivat + että allekirjottanut pelkää kovasti ukkosta eikä normaalioloissa poistu peiton alta niin kauan kun salamoi ja jyrisee.
Ilman ruokaa ei voi kuitenkaan olla eikä se peltipizza kovin kauas kanna joten ulos oli lähdettävä. Sade ja ukkonenkin rauhoittuivat mutta eivät ihan kokonaan loppuneet. Sen verran kuitenkin että vesi kaduilla väheni ja sateenvarjolla pärjäsi.
Lähdimme etsimään
Montin kaupunginosasta
Trattoria Montia jonkan bongasin Lonely Planetista odotellessame hotellin aulassa huoneemme valmistumista. Trattoria Monti oli kuitenkin tupaten täynnä, sinne olisi pitänyt olla varaus. Lähdimme nälissämme etsimään lähialueelta ruokapaikkaa joka tuottaa meillä aina suuria vaikeuksia. Haluamme hyvää, oikeaa paikallista ruokaa kohtuu hinnalla. Sellaista ruokaa siis mitä paikalliset syövät. Muutamia paikkoja tuli vastaan ja ei kelpuutettu niistä mitään kunne näimme kauempana pienen terassin muovituoleineen ja pöytineen ja lähes täynnä ihmisiä. Menimme lähemmäs ja siinä se oli. Tosiaan, ne muovituolit ja paljon Italialaisia. Loistavaa ! Paikka oli
Trattoria Morgana.
Simpukoita, voi taivas ne oli hyviä ! Carpacciota, ei jäänyt juuri kakkoseksi sekä tortellineja ja pasta Arrabiataa. Todella hyvää ja jos vielä joskus Roomaan lähden käyn täällä varmasti syömässä.
Roomassa olo aika meni aika pitkälti jalkojen päällä. Pyörittiin toreilla, katseltiin nähtävyyksiä, etsittiin ruokapaikkaa, välillä hörppästiin kahvit tiskillä seisten tietysti ja taas mentiin.
Hauska muuten tuo Italialainen systeemi kahviloissa, tiskillä vai pöydässä ja se miten se vaikuttaa hintaan. Kaikki kahvit tuli lähes juotua siis seisten koska silloin sen espresson saa alla eurolla. Mikäs siinä mutta sekin kun vaihtelee maksetaanko ensin ja juodaanko sitten vai toisin päin ja kyllä tässä turistilla oli välillä aika höperö olo. Tosin niin näytti olevan paikallisillakin kun se vaihtelee niin kovasti ja tuntui että tietyn paikan tavoista ei poiketa vaikka olisit ainut asiakas koko kahvilassa. Järjestys on ihailtavan ehdoton. Hauskaahan se oli ja nopeasti siihen tottuikin. Eikä varmasti tarvitse mainita että kahvi Italiassa on vaan ihan älyttömän hyvää lähes joka paikassa.
Aamiaisen suhteenkin olimme hyvin maan tapojen mukaisia. Cappuccinot ja cornettot eli voisarvet tulivat tutuiksi ja loistava aamiainenhan se on, varsinkin kun illalla on tullut syötyä vatsa täyteen ei aamulla kaipaa sen kummempaa. Noita aamiaisia jäin jopa hieman ikävöimään, täällä kotona kun voisarvi ei tosiaan kuulu meidän aamiaispöytään.
Campo dei Fiorilla on päivisin vilkas hedelmä-, vihannes- ja kukkatori ja sielläkin tuli ihmeteltyä jos jonkilaista tuoretta kasvista ja hedelmää ! Ihan kateus iskee näin Suomalaisena, mitkä mahdollisuudet tuolla Etelä-Euroopassa on ruonalaitolle jo raaka-aineidenkin takia.
Vietettiin yksi päivä, lähes päivä siinä tosiaan meni kun ensin eksyttiin matkalla ja sitten vielä paikan päällä
Eataly Romassa. Matka metrolla Terminin asemalta Ostensen/Piramiden asemalle ei ole pitkä mutta meillä oli hieman vaikeuksia löytää asemalta Eatalyyn vaikka siellä opasteet olivatkin. Ne vaan menivät meiltä hätäisiltä jotenkin ohi. Itse Eataly taas oli niin valtava ja niin täynnä kaikkea oliiviöljystä, viiniin, tomaattikastikkeeseen, hunajaan, suklaaseen ja muuhun mitä nyt vaan ruokaan liittyvää keksii että ensimmäinen tunne oli ahdistus. Sinne tosiaan voi eksyä, herkkutaivaaseen.
Monta kerrosta pelkkää nautintoa. Mitään ei kyllä tullut ostettua sillä tarjonta oli liian runsas ja se jotenkin sai pään sen verran sekaisin että päätöksistä ei tullut mitään. Tuollaisesta herkkujen katselusta tulee tietysti kamala nälkä ja onhan Eataly tottakai täynnä myös ruokapaikkoja. Italiankieli kun ei vaan ole kovin hallussa niin niiden hahmottaminen oli vaikeaa ja lopputulema oli niinkin perus kamaa kuin pizzaa ja pastaa.
Nälkä ainakin lähti ton pizzan avulla, hyvääkin se oli ja miten yksinkertaiset raaka-aineet. Eikä apukokkinaan valitellut pestopastansa olevaan pahaa. Hinnat olivat toki korkeammat kuin muualla mutta ihan täysiä kaikki ravintolat noin lounasaikaan olivat.
Myöhemmin ostettiin vielä tuota ihanaa toukkaa muistuttavaa pastaa kotiinkin mutta sen valmistaminen on vielä jäänyt. Perinteiseti sitä tarjoillaan peston kanssa ja basilicaa kyllä vielä tuolla parvekkeella olisi että ehkä tässä lähiaikoina fiilistellään hieman Italiaa ruuankin merkeissä.
Caccio e Pepe blogia tuli lueskeltua ennen matkaa ja Roomassa olo aikanakin. Sieltä bongattiin mm loistava viinibaari Piazza Navonan läheltä.
Cul de Sac nimeltään. Paikka tuntui olevan todella suosittu joten mene ajoissa tai jonota kuten paikalliset. Ihmisille annettiin käsittääkseni jonkinlainen jonotusnumero mutta me oltiin onnekkaita ja päästiin heti syömään vaikkei kovin ajoissa oikeastaan oltukaan. Terassille ei ehkä olisi ollut toivoakaan päästä mutta sisälle kyllä.
Cul de Sacista löytyi hurjasti viinejä ja sekä pitkä lista leikkeleitä ja juustoja ja ne ovatkin paikan juttu. Me syötiin nälissämme muutakin vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi voinut pysyä noissa edellä mainituissa ja maistella niitä enemmän. Ei sillä tosin etteikö mun lihakääryleet ja apukokin lasagne olisivat olleet hyviä. Itseasiassa ainakin oma annokseni oli loistava, ihanaa kotiruokaa !
Lautaselle ei sitten jäänyt kastikepisaraakaan, sekin kertoo kai jotain ?
Rooman herkku-, vihannes- ja ruokakauppoja kierrellessä iski iso harmitus siitä että ei ole keittiötä missä voisi valmistaa ruokaa. Kaikki tuoreet kasvikset vaan näytti niin ihanilta. Mm munakoisot ja kesäkurpitsat kukkineen. Niin ja ne fritatut kesäkurpitsankukat ovat ihan loistavia. Niitä jäi ikävä ja iso sellainen.
Alussa tulikin mainittua että monta lounasta syötiin tällä reissulla todella edullisesti ja laadusta tinkimättä ihan take away meiningillä.
Nyt paljastankin paikan mistä saa loistavaa pastaa lounasaikaan ja sen voi syödä samalla katsellen yhtä Roomaan suosituimmista nähtävyyksistä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hetki kyllä pitää taas jonottaa, niin suosittu ja pieni paikka on. Paikan suosion syykin on ilmeinen, päivittäin vaihtuva tuorepastalounas lähtee mukaan neljällä eurolla ja sisältää se muovimukillisen juomaakin.
Pastificio,
Via della croce 8 sijaitsee aivan espanjalaisten portaiden nurkilla ja herkullisen pastalounaan voikin syödä istuskellen tuolla nähtävyydellä ja naustiskellen upeasta ympäristöstä. Pastificiossa on toki myös mahdollisuus syödä paikanpäällä mutta pöytiä on vain muutama ja ruuhka on kova joten se kannattaa ehkä jättää väliin. Annoksetaan eivät olleet mitään pieniä ja melkeempä tuon olisi voinut syödä puoliksikin, toisaalta niin hyvää se oli että olisiko jakaminen onnistunut tällaisilta ahmatailta kuitenkaan.
Viimeisenä vielä se Trattoria Monti minkä postauksen alussa mainitsin ja mihin ei päästy sen suosion takia. Teimme sinne kuitenkin viimeiselle illalle varauksen, pitihän meidän päästä kokeilemaan mikä paikka se oikein on.
Söimme mm graaviturskaa, antipastolautasen, vitello tonnatoa sekä täytettyä mustekalaa.
Henkilökohtainen mielipiteeni paikasta ei ole kummoinen vaikka apukokki jotain yrittääkin paikkaa puolustella. Trattoria Monti oli ylihypetetty, voi olla että paikka on joskus ollut hyvä mutta turistien myötä siitä on tullut keskikertainen ja hieman ylihintainen. Joka ilta paikka on kyllä täysi, varaus vaaditaan mutta turistejahan ne kaikki oli. Ruoat olivat hyviä mutta ei mitään tajuntaa räjäyttäviä ja parempaakin olisi saanut mutta halvemmalla esim sieltä ensimmäisen iltamme ravintolasta johon päädyttiin juurikin kun ei Montiin päästy. Trattroia Montin palvelu sekin oli korrektia ja oikein tehtyä mutta kylmää ja innotonta. Rahastus meininkiä sanon minä, vaiko vain sitä että liika kiire on viennyt henkilökunnalta innon. Syömistämme annoksista mustekala oli kyllä herkullista, samoin vitello tonnato mutta illan tähti oli viini ja kyllä sen pitäisi kuitenkin olla ruoka.
Tarjoilija kyllä valitse meille tämän viinin selkeästi ammattitaidolla pienen haastattelun jälkeen siitä mistä pidämme ja mistä emme eli plussaa tästä. Eikä se ruokakaan siis huonoa ollut mutta pettymys tavallaan kun odoton paljon enemmän ja jotenkin aidompaa tunnelmaa.
Jälkkärit useimmiten skipattiin ravintoloissa ja mentiin nukkumaan gelaterian kautta.
Oli hauska nähdä miten gelaterioihin riitti jonoa vielä myöhään yölläkin. Olisipa täälläkin niin. Olisipa edes yhtä hyvää jäätelöä. Toisaalta se tietäisi ainakin mulle pahoja terveydellisiä ongelmia, saattaisi tuota painoa päästä hieman kertymään sillä ei noita vaan voi vastustaa.
Myös Caccio e Pepe jäi Roomasta mieleen. Mieletön pasta ja niin yksinkertaislla aineksilla. Pastaa, pecorinoa, pippuria sekä öljyä/voita ! Ja taitaapa tuosta öljyn/voinkin käytöstä olla erimielisyyksia että mikä kuuluu ja mikä ei. Yksinkertaisuudessaan se on myös vaikea valmistaa, kokeiltu on ja ei päästy kyllä ihan sille tasolle kun Roomamailen pikkukuppila jossain sivukadulla.
Nam !
Rooma oli toki näiden paikkojen lisäksi täynnä kaikkea mahtavaa ja herkullista ja jos vaikka aikaa on vähän, skippaa nähtävyydet ja syö ! Ihana kaupunkihan se on vaikkei meidän suosikiksi noussutkaan. Kärkeä omalla kohdallani pitää jaetusti ehkä Istanbul ja Ateena. Istanbul on ihanan eksoottinen mutta silti eurooppalainen ja kreikkalainen ruoka on jotain ihan järisyttävän hyvää ja sen kun vielä yhdistää upeaan kaupunkiin niin voiko se nyt kovin pieleen mennä ? Apukokista en tiedä. Sillä on joku kumma viehtymys kylmiin paikkoihin kuten Köpis ja Berliini. Musta taas lomalla pitää olla kuuma ! Niin, ollaan siis kummassakin noissa käyty vielä talvella että sekin voi tietysti vaikuttaa mun fiiliksiin.
Mitä lemppari kaupunkeja teiltä löytyy ja miksi ?
Ja heitettiinhän me tietysti ne kolikot Trevinlähteeseen jotta päästään Roomaan uudestaan.
