Mulla nyt vaan on joku pakasteallas on nou nou syndrooma ja ostan sieltä ainoastaan näin talvella marjoja sekä tietysti jäätelöä. Sitä nyt on vaikea muualta saadakkaan ellei itse tee :D
Pakastesyntiä siis on tehty mutta onneksi safka piti sisällään myös ihan tuorettakin kamaa kuten porkkanaa, sipulia, chiliä, valkosipulia ja kiinankaalia. Inkivääri meni jauheena ja kastikkeena käytettyä kalakastiketta en toki muhitellut itse, yllätys yllätys. Pekoaniakin annoksesta löytyy muutama viipale mehukkuutta tuomaan, paistoöljynä maapähkinäöljy ja terää tuli mirinistä. Kaikki vaan wokataan sekaisin ja maustettaan, thats it. Liha kannattaa kyllä käristää erikseen ihan kunnolla, riistakäristys ei ole musta ainakaan hyvää jos se jää sellaiseksi keitetetyski löllykäksi.
Lopputulos oli herkku, kaikesta valmiista huolimatta ja ei kai tossa nyt edes paljoa ole ? Vois olla asiat huonomminkin hei ...
Ja voi tota kuvaa ! Nyt tää valon vähyys alkaa sitten tehdä tehtävänsä ja kivoja kuvia on ihan turha edes odottaa näin kotikuvaajalta jonka järkkärin käyttötaidot on mitä on ja kuvausvälineet rajoittuu siis kameraan. Salamaa nyt ruokakuvissa, eikä mielellään missää kuvissa voi käyttää. Tää on tätä ja tätähän kestää sitten pitkään. Mä muistan jo monelta talvelta sen turhautumisen määrän kun life style blogiani kirjoitellessani tuskailin kuvien kanssa ja jossain vaiheessa talvea teki aina mieli heittää hanskat kokonaan tiskiin. Lohduttaa se kuitenkin hieman etten tietenkään ole ainut kuka tästä ongelmasta kärsii, kyllähän se muitakin bloggareita koskee ihan samalla tavalla ja on sitä muutkin jo ehtineet valittelemaan kuten vaikka täällä. Tosin noi ihanat Dim sumit näyttävät hyvältä huonommassakin valossa ja maistuvat varmasti vielä paremmilta.
Apukokki muuten kirjoittelee teille hyvää tahtia postausta ( siis esitelmää, pituudesta päätellen ) Barcelonan Tickets ravintolasta ja siinä ohessa tottakai sekä Albert että Ferran Adriasta. Sitä odotellessa siis. Ketä vaan kiinnostaa maailman huippu keittotaito ja ehkä maailman paras kokki Ferran sekä todennäköisesti maailman aliarvostetuin kokki, veljensä Albert. Pysykää kuulolla. Pieni huippuluokan tapasten ilotulistus siis tulossa.
Suoraan suunnatulla kameran omalla salamalla tulee yleensä kamalia kuvia mutta kannattaa hankkia irtosalama, jolla voi heijastaa valon katon tai muun vaalean pinnan kautta. Meillä syödään yleensä illalla kahdeksan jälkeen, joten ruokaa kuvatessa on useasti pimeä, ilman salamaa tulisi itku useasti.
VastaaPoistaKyllä meille ostetaan pakasteesta esim kotimaisia herneitä ja pinaattia, belgialaisia papuja, katkiksia, ankkaa, poroa... Suomessa tai Keski-Euroopassa kasvaneet pakastetut tuotteet on mun mielestä paljon järkevämpi ostos kuin kenialaiset pavut tai perulainen parsa. Pitää vaan katsoa, mistä tavara tulee. Täällä maakunnassa ei esim. ankkaa turhan usein tuoreena näe...
Irtosalamaa voisi kyllä harkita, nää kuvausjutut on mulle tosiaan vähän vieraita. Kunhan räpsin, kiireessä :D
PoistaKatkaravut unohtui tuosta pakkaslistasta, niitä tulee kyllä ostettua mutta harvemmin. Samoin pinaattia joo.
Muuten mä pyrin syömään ruokaa joka on sillä hetkellä saatavissa tuoreena ja mahdollisimman lähellä tuotettuna. Parsaa esim syödään vaan kun sitä saa, ei siis Perulaista..ollaan sitten ilman. Samoin noi vihreät pavut jää aika vähille niinä aikoina kun niitä ei kotimaisia saa. Talvella syödään kilokaupalla juureksia ja meillä on aika hyvin täällä onneksi kaikki lihat tarjolla tuoreenakin. Riistaakin olisi varmasti ollut saatavilla samoin poroa mutta turvauduin helppoon ja nopeaan lähikauppaan tällä kertaa. Ihan hyvääkin se oli vaikka kyllä se pakastus vaikuttaa makuun ja muuhun.