Ulkona on kylmä, sisällä lämmin

Ja lämmin on varsinkin jos nenän edessä on upea salaatti mausteisella, uunissa paahdetulla kurpitsalla höystettynä. Kurpitsa ohjeita on nyt taas netti ja blogit pullollaan. Mikäs siinä kurpitsa on loistava ja herkullinen raaka-aine. Ilolla luen niitä ja otan kaikki vinkin jemmaan teiltä mahtavilta kanssa bloggaajilta. 

Ja koska niitä ohjeita on niin paljon jätän ohjeen nyt väliin. Riitää kun pilkot kurpitsan, maustat ihanilla mausteilla ja lorautat hieman oliiviöljyä joukkoon. Sekoitat ja heität ne 225-250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Kunnes reunat alkavat mustua. Tässähän tämä ohje sitten kuitenkin melkein tulikin, super helppoa siis !

Tarkempia ohjeita löytyy kun googlaat vaikka "paahdettu kurpitsa". Ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia joten hyvän ohjeen löytää kyllä takuulla.

Yksi parhaita tapoja laittaa kurpitsaa on tosiaan tämä uunissa paahtaminen. Helppoa, hyvää ja vielä kerran helppoa. Kurpitsaa ei tarvitse edes kuoria ja jos haluaa ne kuoret irtoavat kivasti paahdetusta kurpitsasta. Itse en kuorimiseen viitsi edes vaivauta. Siellä uunissa ne kuoretkin pehmenee syötäviksi ja mitään myrkkyä ne eivät ole joten miksi ryhtyä moiseen. Laiska kokki pääsee helmoppalla hei !

Kaunis lautanen alle... 

Sitten mielestä salaattia pediksi ja päälle avocadoa, paahdettuja pähkinöitä ja tottakai niitä uunissa paahtuneita kurpitsoja. Koko salaatin kruunaa sitten vielä turkkilaisesta jugusta lemppari mausteilla höysetty soosi. Nam ! Omassa salaatissa oli vielä ruokaisuutta lisäämään marinoitua broileria. Lähes samoja mausteita käytin sekä kurpitsoissa että broilereissa.  Jeeraa, savupaprikaa, chiliä, suolaa jne. Aika nappi kombo se . Aika nappia komboa taisi olla vielä tuossa jugusoosissakin, pienellä hunaja lisällä tottakai. Jugusoosi vaatii aina pienen hunajan.

Ulkona oli tosiaan kylmä kun tätä salaattia tein itselleni päivälliseksi. Kelpo talvisalaattia siis. Liian kevyet ja kylmät salaatit ei vaan talvisin nappaa. Ei osu eikä uppoa. Tai uppoaisi varmasti jos muuta ei olisi mutta ei osuisi kuitenkaan. 

Talvella salaatissakin saa olla lämpöä, mausteisuutta ja ennen kaikkea enemmän energiaa. Minä, kurpista, sohva ja Vain elämää. Thats it, täydellisen vapaaillan resepti on niinkin simppeli. Joskus se onnellisuus on näinkin pienestä kiinni. Ja useamminkin saisi olla. 

Ei tarvitse aina kurkottaa niitä ihan kaikkia tähtiä sieltä taivaalta, riittää että ylettääkin vaikka vain kuuhun. Ei se huono saavutus ole kuulkaas sekään, ei ;)

Taivaallinen mössötys

Ruokaa ei tietenkään saisi kutsua mössötyksekti mutta mulla on tapana tehdä niin silloin kun kyseessä on, noh mössötys. Ehkä vähän ikävä sana ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita etteikö se olisi hyvää. Mössötys on ruoka jossa kaikki on kätsysti sekaisin, hieman mössönä. Ihanana mössönä.

Loistava mössötys syntyy vaikka quinoasta, fetasta, tomaatista sekä kesäkurpitsasta ja cashewpähkinöistä. Mössötykset on loistavia eväsruokia esim töihin. Yksi rasia, kaikki kamat samassa lootassa ja mikroon vaan. Ei sataa eri purkkia ja kippoa. Helppoa.

Ja terveellinenkin eväs vielä, kasviksia runsaasti, quinoaa sopivasti sekä oliiviöljyä kohtuudella.

Yksi tärkeä asia ruoassa on erilaiset koostumukset, ruoka ei ole silloin tylsää. Vaikka olisikin mössötys. Cashewt tuovat tähän annokseen purutuntumaa. Kesäkurpitsaakaan ei kypsennetä mössöksi tietenkään. Ohjeen kirsikkatomaateistakin vain 1/3 osa kypsennetään ja loput menevät sekaan raakana. Tästä saa lisää kootumuksia mutta myös makujen kirjoa varsinkin jos käyttää eri värisiä kirsikkatomaatteja kuten minä tein. Yhden värisetkin varmasti toimii sillä on se ero kypsällä ja raa`allakin tomaatilla. Maussa sekä koostumuksessa.

Quinoaa fetalla ja tomaatilla

3 annosta

- 2 dl keitettyä quinoaa

- pieni sipuli

- valosipulin kynsi

- rasiallinen kirsikkatomaateja, mielellään erivärisiä

- pieni purkki tomaattipyrettä

- punaviinietikkaa

- ripaus tummaa sokeria

- pieni kesäkurpitsa

- oliiviöljyä

- suolaa

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä, esim minttu, oregano yms

- kourallinen cashewpähkinöitä

- 200 g ehtaa fetaa

1. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja pilko kesäkurpitsa sekä sipulit. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Mausta vesi suolalla sekä kuivatuilla yrteillä.

2. Quinoan kiehuessa kuullota oliiviöljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa ja paistele niitä hetki. Lisää 1/3 osa tomaateista. Mausta. Lisää tomaattipyree sekä tilkka vettä, punaviinietikkaa ja ripaus tummaa sokeria. Keittele kunnes tomaatit pehmenevät hieman.

3. Laita loput tomaatit isoon kulhoon jossa mahdut sekoittamaan myös muut ainekset sekaisin. Lisää keitetty quinoa sekä kasvikset pannulta. Sekoita. Maista ja mausta tarvittaessa suollalla, yrteillä ja muilla mieleisilläsi mausteilla.

4. Murusta joukkoon feta, cashewpähkinät ja tuoreita yrttejä maun mukaan. Sekoita vielä kevyesti, lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja nauti.

Mikä mössötys ! :D

Hyvän mielen lämppärit

Lohturuokaa ! Sitä me kaikki kaivataan joskus. Lohturuoka on tuhtia, maukasta, hiilareita ja rasvaakin. Se ei ole salaatinlehtiä tai porkkanaa vaikka ne kumpikin hyviä onkin. Lohturuoka lämmittään ja täyttää vatsan oikein kunnolla. 

Siihen saattaa liittyä muistoja, kuten nyt tähän omaani. Ruoka sinänsä on yksinkertainen ja jokainen on varmasti joskus jotain variaatioita tästä tehnyt. Miksi, no koska se on hyvää. Nimittäin lämppärit eli lämpimät voileivät.

Meillä kotona, ollessani lapsi syötiin aina perjantai iltana saunan jälkeen lämppäreitä. Ne oli tehty vaaleaan leipään, niissä oli mm ketsuppia, valkosipulia, aurajuustoa ja kinkkua. Mä muistan niiden olleen super hyviä. Lämpimiä, maukkauta ja niiden kanssa oli ihana upota sohvan nurkkaan ja katsoa isän, äidin ja sikon kanssa telkkaria. Tosi myöhään vielä ;) 

Lisäksi kaapissa odottin aina viikonlopun limupullot ja suklaatakin syötiin äidin kanssa aina yhdet rivit saunan jälkeen. Perjantait ja viikonloput oli parhautta !

Näin aikuisena omat leipäni ovat hieman erilaisia.  Ei ketsuppia ! Vaalea leipä ei juuri maistu ja omat lämppärini tehdäänkin tummaan leipään tai johonkin sellaiseen sekaversioon mutta maukkaaseen ja hyvän rakenteen omaavaan. Ei pullaa kiitos.

Oli miten oli, hyvää mieltä nämä vieläkin tuottavat. Nyt niitä vaan mussutellaan apukokin ja kahden kisun kanssa tv:n ääressä tai baari-illan jälkeen. Pikkuruisessa kaupunkiasunossa, pikkuruisella sohvalla sen ison perheasunnon ja valtavan sohva sijaan. Siellä tai täällä, im happy !

Herkkua ja vielä helppoa. Todellista lohturuokaa siis. Tässä yksi oikein maistuva ohje lämppäreihin. Lisukkeena voi mutustella vaikka papusalaattia jos tuntuu että kaksi leipää ei vielä riitä. Tosin tämä on kai tarpeetonta hifistelyä vaan, kyllä ne riittää !

Hyvän mielen lämppäreihin tarvitset esim:

- mieleistäsi leipää, 2 viipaletta per syöjä

- ison palan aurajuustoa

- ilmakuivattua kinkkua

- murskattuja valkosipulin kynsiä

- oliiviöljyä

- viipaloitua tomaattia

- mustapippuria

- kuivattua oreganoa

1. "Voitele" leivät oliiviöljyllä ja levittele niille murskattua valkosipulia. Laita leiville muutama tomaattiviipale, ilmakuivattua kinkkua pari viipalettaja kaiken päälle paksu viipale aurajuustoa. Ripottele päälle hieman kuivattua oreganoa ja rouhaise myllystä hieman mutapippuria.

2. Paista leipiä 225-250 asteessa tovi. Tarkkaile juustoa, se saa hieman pehmetä mutta sen ei tarvitse sulaa ihan valuvaksi. Paista niin että leipä on rapsakka mutta ei ala palaa reunoilta. Noin 10 minuttua saattaisi olla sopiva, empä ole koskaan katsonut kelloa.

3. Uppoudu sohvan nurkkaan hyvään kainaloon ja mutustele. Nauti asunnossa leijailevasta valkosipulin tuoksusta. Vielä parempi jos ulkona tuiskuaa, on kylmä ja pimeää. Ja jos tv:stä tulee joku mielettömän hyvä leffa tai sarja jota seuraat.

4. Anna vierustoverille pusu tai hali. Käy onnellisena nukkumaan.

Reseptin kohdat 3 ja 4 ovat erityisen tärkeitä, muista noudattaa niitä tarkasti !

Kallion pieni keittiö osallistuu tällä ohjeella myös lokakuun ruokahaasteeseen jossa aiheena on mikäs muukaan kuin lohturuoka. Haastetta isännöi viime kuun ruokahaasteen kiistaton voittaja Onko Nälkä ? ruokablogi. Huippu blogi muuten eli jos on vielä vieras niin kurkistappas. Mukaan kisaan voit ilmoittautua 24.10 asti ja 25.10 kaikista resepteistä tulee koostepostaus ja äänestys alkaa ja kestää kuun loppuun. Sinne siis katselemaan osallistuja läpi ja ääni sitten sille omalle suosikille. Pus !

Fiesta salaatinlehdillä

Tämän huushollin lempipuuhia on syöminen, sehän on sanomattakin selvää. Ulkona, kotona, hienosti, nopeasti, haarukalla ja veitsellä tai käsin. Ihan sama. 

Kaikkein parasta se kuitenkin melkein on jos siihen kuuluu näpertämistä kuten vaikka ravut sekä simpukat. Tai jakamista kuten esim tapakset. Hauskaa on myös tortillojen kasailu iltapuuhana. Tai meillä useimmiten salaatinlehtien täyttäminen, ihan oikeita tortilloja on harvemmin. Oikeastaan nämä salaattitortillat on omaan mieleen jopa enemmän. Freshimpiä ja täytteiden maku tulee kivasti esiin.

Mielettömän herkulllinen setti syntyy ihan perus kurkku-paprikamixistä, palasta hyvää cheddaria raastettuna sekä hyvin maustetusta jauhelihasta. Useimmiten salaattina on cosmopolitan, se toimii tässä todella hyvin jo ihan makunsa mutta myös lehtensä puolesta mutta myös romaine menee sekä sellainen jäävuorosalaattikerä jota jenkiksin kutsutaan.

Jauhelihatäytteen tekeminen on super helppoa ja nopeaa ja voittaa takuulla kaupan seokset. Saat itse päättää maut, voimakkuuden jne. Jauheliha kannattaa maustaa ensin sisältä päin eli sekoita mausteita noin 1 tl jokaista lihan joukkoon, samoin valkosipulia voi laittaa useamman kynnen ( itsellä menee 4 tai viisi ) ja vasta sitten murustele jauheliha kuumalle pannulle. Valkosipuli kannattaa raastaa pieneksi tai jopa tehdä tahnaksi.

Lihaa voit maustaa myöhemmin vielä lisää

Jauhelihatäyte tacoille, tortilloille tai salaatille

- 400g naudan jauhelihaa

- 2 tomaattia

- oliiviöljyä

- 1 pieni sipuli

- 1 rkl punaviinietikkaa

- 1 tl tummaa sokeria

- valkosipulia maun mukaan mutta reilusti saa olla.

- chiliä jauheena, tuoreena tai hiutaleena

- savuchiliä

- minttua

- oreganoa

- jeeraa

- suolaa

Mausteet ovat vain esimerkkejä ja niitä voi kokeilla ihan maun mukaan. Yrttejä, chilejä ja vaikka mitä. Tämä ohjeessa oleva makumixi on omaan mieleen eniten.

1.Sekoita raa`an jauhelihan joukkoon mausteet. Lorauta pannulle kunnolla oliiviöljyä ja kuumenna. urustele jauheliha pannulle. Ruskista jauheliha ja sipulit, anna jauhelihan oikeasti ruskistua kunnolla.

2. Maista ja mausta mausteilla joita laitoit jo lihankin joukkoon. Lisää pannulle punaviinietikka, sokeri sekä kaksi kuutioitua tomaattia. Sekoittele ja keittele kunnes tomaattien mehut ovat irronneet ja sinulla on loistava, ei liian löysä kastikke täytteeksi sille mitä nyt ikinä täytätkään.

Ai nam ! Pientä fiestaa taas odotellessa :D

Kattilassa paahdettua paprikaa ja parmesania

Tässä keitossa maistuu kivasti parmesan sekä basilica joka soseutettu keiton sekaan. Ihan alun perin tarkoitus oli tehdä linssikeittoa parmesanilla kuten Jonna aiemmin blogissaan oli tehnyt. Linssit kuitenkin jäivät kauppaan. Tässä päässä ei vaan asiat kovin pitkään pysy ja kauppalistaa en vielä ole opetellut kirjoittamaan joten ihan tuttua hommaa tämä sovetaminen ja empäs sitten teekkään sitä safkaa meininki. 

Himasta löytyi kuitenkin paprikaa, tomaattimurskaa sekä parmesanin jämät ja tässä lopputulos, oikein hyvä sellainen. Eikä niin enää harmittanutkaan kun tätä lusikoi suuhunsa. Keitot ja erityosesti sosekeitot on mulle sellainen että ilman en haluasi elää. Helppoa vapaapäivän muunneltavissa olevaa safkaa. Kaikkeahan voi soseuttaa keskeenään, tosin pientö harkintaa tietysti kannattaa tässäkin käyttää. Näitä keittoja tuleekin tehtyä paljon, erilaisia variaatioita ja tässä nyt sitten taas yksi. Toinenkin soppa itseasiassa odottaa jo julkaisuaan että sen verran näitä tulee syötyä.

Paahdettu paprika-basilicakeitto parmesanilla

- 3 punaista paprikaa
- 5 valkosipulin kynttä
- pieni punasipuli
- oliiviöljyä
- 1 prk tomaattimurskaa esim Mutti
- kuivattua oreganoa
- savuchiliä tai -paprikaa
- suolaa
- mustapippuria
- tummaa sokeria
- n 0,5 dl raastettua parmesania
- 1 ruukku basilicaa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen, laita grillivastus päälle. Paloittele paprikat, punasipuli ja kuori 5 valkosipulinkynttä. Laita paprikat ja sipulit pellille ja ripottele niille suolaa. Paahda paprikoita ja sipuleita uunissa noin 20 minuuttia, kunnes paprikat ovat paahtuneen näköisiä.

2. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja lisää mausteet; oregano ja savuchili. Heitä paprikat ja sipulit kattilaan ja lisää vettä n 3 dl sekä tomaattimurska. Lisää joukkoon hyppysellinen sokeria. Keittele hetki että maut yhdistyvät. Kun keitto kiehuu lisää parmesan ja sekoita se joukkoon.

3. Revi keiton joukkoon basilica kun et enää keitä keittoa. Jätä hieman basilicaa koristeeksi. Soseuta keitto ja maista sekä mausta suolalla sekä mustapippurilla. Lisää myös vettä tarvittaessa jos keitto on liian paksua.

Ripottele valmiin annoksen päälle parmesania, loraus oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä. Nauti !

Ja miten kaunis punainen väri ! Oikea syyskeitto, samoja värejä näkee tällä noissa hetkellä kadunvarren puissa kun katselee ikkunasta ulos. 

Syksy on oikeastaan tavallaa lempi aikaa mulle. Vaikka kesän helteitä rakastan yli kaiken ja viihdyn kuumassa on syksyssä ehkä kuitenkin enemmän sitä jotain. Voi pukeutua moninaisemmin sekä poltella kynttilöitä pimenevissä illoissa. Kohta saa juoda yhtä mun lemppari juomaa; portviiniglögiä ja miksei se punkkuglögikin uppoaisi. Pimeys tuo tunnelma ! Ja teekupponenkin illalla maistuu paljon paremmin jos ulkona on hieman viluttanut. No joulua rakastan. Ruokaa, yhdessäoloa, viiniä, tunnelmaa, yöllistä jääkaappi napostelua apukokin kanssa, meidän lähes perinteeksi muodostunutta kaupunkilomaa juuri ennen joulua ja mitä vielä. Can`t wait ! Ainut mistä en niin välitä on lumi, jää ja pakkanen ja se että talvi kestää liian kauan. Pakko se vaan on taas kerran kestää eli päätän tässä ja nyt etten anna niiden häiritä tänä vuonna. Kunniasanalla, en välitä niistä vaan elämä on yhtä ihanaa kuin kesälläkin.

Kun jääkaapissa ei ole mitään pasta

Jo vuosien ajan on apukokki usein iltaisin, ruokakomeroiden ammottaessa tyhjyttään loihtinut meille ihan "tyhjästä" herkulliset pasta-annokset. Tyhjästäkin ruokakomerosta löytyy aina valkosipulia, chiliä joko tuoreena tai kuivattuna ja tottakai oliiviöljyä. Pastaa on aina jonkinlainen pussin jämä tai tunnustettava on että useampikin pussin jämä siellä kaapinperukoilla.

Yksi parhaista pasta-annoksista ei sitten muuta pidäkkään sisällään kuin nämä, vaatimattomat ainekset. Tätä pastaa on meillä vaan tehty sen enempää tietämättä että se on varsin perinteinenkin annos Italialaisessa keittiössä. Aglio&Olio. 

Taanoin Elina Cacio e Pepe  blogissan paljasti kuitenkin että annoksella tosiaan on ihan nimikin ja kova suosio niin ympäri Italiaa kuin myös Rooman keittiössä. Yksinkertaiset raaka-aineet, mielettömän herkullinen lopputulos.

Annosta sopii myös tuunailla milloin milläkin jos jääkaappi ei olekkaan ihan tyhjä. Toissa sunnuntaina se sai sävyä uunissa paahdetusta ilmakuivatusta kinkusta ja eilen taas kesäkurpitsasta. Niin tai näin, aina uppoaa. Ilman ja höysteillä. Meidän keittiössä valkosipulia käytetään melko reilusti. Kahden jos ollaan ja on vielä ilta eikä mihinkään olla enää menossa ne jälkeen jäävät aromit ei niin haittaa. Yhdessä tässä haistaan.

How to make a girl happy ? Varsinkin jos kyse on ruokabloggarista. Meidän miehille vinkiksi siis. No kotiin kannattaa tottakai tuoda pitkäksi venyneen baarireissun päätteeksi ihan super terävä, laadukas, uusi keittiöveitsi. 

Hieman hilpeyttä herätti myös se kun herra oli baarin narikassa ilmoittanut pokelle että mulla on muuten sitten puukko täällä povarissa, kotiin tuliaisia "vaimolle". Poke ei ollut kai ottanut hommaa kovin toisissaan kun puukko sai sinne povariin jäädä eikä asiaa sen kummemmin tarkistettukkaan.

Ihan loistavan veitsen sain. Tuollainen pienempi veitsi on puuttunut tästä keittiöstä ja laadukkaille veitsille on aina tilaa ihan miten paljon vaan.

Pasta ei tosiaan muuta kastiketta ( vai pitäisikö sanoa kostuketta sillä pastahan ei ui koskaan kastikkeessa ) kaipaa kuin hyvän oliiviöljyn. Makua valkosipulista, chilistä sekä suolasta.

Pastahommat on meillä miesten hommaa. Sillä aikaa kun pastat porisee ja kastikkeet syntyy makailen minä sängyssä tai sohvalla katsellen telkkaria. Yleensähän homma on toisin päin tai ainakin niin että vähintää tarkkailen ja muka ärsyttävästi neuvon mutta pastojen kanssa on eri. Niihin mulla ei ole mitään sanottavaa, mä en ole se pastamestari tässä keittiössä ja asia saa olla niin sillä ne pastat mitä tuolta esiin loihditaan on vaan aina niin hyvä eikä siihen kannata sotkeutua

Cacio e Pepen Elinalla oli myös niin täydellinen ohje tähän pastaan että kurkihan se täältä ja mitäpä mä sitä ohjetta tänne kirjoittelemaankaan kun en ole koskaan kyseistä pastaa tehnyt. Tyydyn sillä herkuttelemiseen jatkossakin enkä sotke lusikkaani tähän soppaan.

Pääasiaa ja Tabboulehia quinoasta

Kiireinen viime viikko takana. Töitä, omia tupareita ja muita menoja ja hässäköitä. Tietokoneen näppäimistö sai siis hieman lomaa. Tai lomaa ja lomaa. Viime viikon tietokoneaika meni tällä kertaa blogin sijasta uuden hiustyylin etsintään. Melko jännistä hetkistä oli kysymys ja lopulta viime lauantaina toteutin sen mitä koko viikon kovasti mietin, suunnittelin ja jännitin. Palataan tähän hiusjuttuun kuitenkin myöhemmin, meinaan kyllä täälläkin nimittäin paljastaa uuden mageemman habituksen tossa omassa pääkopassa mut nyt elämäni toiseen pääasiaan eli ruokaan. Toissa sunnuntain lounas tabbouleh odottaa nimittäin julkaisuaan.

Vehnä ei ole mun juttu, maha ei siitä juuri diggaa eikä ihokaan. Vehnä ei siis kuulu mitenkään vahvasti tämän kettiön raaka-aineisiin. Silloin tällöin tottakai, hyviä asioitahan siitä saa aikaan ja esimerkiksi eilen apukokki valmisti sellaiset sunnuntaipastat että vehnä saisi olla tappavan myrkyllistä jotta olisin sellaista herkkua voinut vastustaa. Jos kuitenkin sen voi korvata ja lopputuloskaan ei kärsi niin miksi ei.


Esimerkiksi herkullinen tabbouleh syntyy myös quinoasta. Quinoa onkin oikea superherkku ja mieluumin käytän sitä kuin bulguria.

Wikipedian tietoisku Quinoasta:

Quinoa eli kinua on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti.

Quinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Quinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

Kelpo safkaa siis !

Tabbouleh Quinoasta syntyy ihan samaan tapaan kuin orginellikin versio. Quinoaa ja vihanneksia. Paljon kasviksia sillä tabbouleh missä kasvikset eivät näyttele pääosaa ( välillä sellaiseenkin törmää ) ei ole kiva. Omaan tabboulehiin laitoin vielä fetaakin joukkoon ruokaisuutta tuomaan. Tämä kun oli viime sunnuntain lounas ja koska mulla tulee syötyä vain yksi ruoka päivässä on se oltava suht täyttävä. 

Tämä tabbouleh pitää sisällään tomaattia, punasipulia, kesäkurpitaa sekä vihreää chiliä mutta siellä voisi olla mitä vaan mistä itse pitää. Kurkku, munakoisoa, paprikaa etc. Osa vihanneksista voi olla raakana kuten esim kurkku ja tomaatti ja toiset taas pannun kautta käytetttynä.

Quinoan käyttö on helppoa. Se pitää vain huuhtoa hyvin ennen keittämistä sillä sen pinnalla on luontaisesti saponiinia. Karvasta ja lievästi myrkyllistä ainetta joka pitää mm linnut poissa sadon kimpusta. Quinoan jyvä on pieni joten huuhteluun tarvitset tiheän lävikön. Jostain myös luin että jos Quinoaa liottaa hetken se hieman turpoaa ja huuhtelu olisi näin helpompaa.

Quinoa tabbouleh

3 annosta

- 2 dl quinoaa

- 4 dl vettä

- 1 pieni kesäkurpitsa

- 1 iso vihreä chili

- 3 tomaattia

- 1 punasipuli

- 2 valkosipulin kynttä murskattuna

- kuivattua oreganoa ja minttua

- puntti tuoretta basilicaa

- 250 g fetajuustoa

- oliiviöljyä

- 1 rkl punaviinietikkaa

- suolaa

- mustapippuria

- savuchiliä

1. Pilko kesäkurpitsa pieneksi kuutioksi. Hienonna punasipuli sekä chili ja murskaa valkosipuli.

2. Huuhtele quinoa ja laita vesi kiuhumaan. Mausta vesi suolalla ja kuivatulla oreganolla ja keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan.

3. Quinoan poristessa kuumenna pannussa oliiviöljyä ja lisää sipulit, kesäkurpitsa ja chili. Mausta suolalla, kuivatuilla yrteillä sekä savuchilillä. Paista sen aikaa että kesäkurpitsaa pehmenee mutta on silti vielä hieman napakka. Lisää pannulle lopuksi punaviinietikka ja sekoita.

4. Kasvisten paistuessa poista tomaateista siemenet ja kuutioi ne pieneksi. Hienonna basilica ja murusta/paloittele feta. 

5. Sekoita keskenään keitetty quinoa, kaikki kasviket sekä feta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla sekä mustapippurilla. Ripottele päälle hieman kuivattua minttua ja lorauta kruunksi tilkka hyvää oliiviöljyä juuri ennen tarjoilua.

Ruoan voi tarjoilla sekä lämpinänä että kylmänä. Molemmilla tavoilla ihan yhtä herkullista.

Pääasioiden lisäksi apukokin pastaankin palallaan myöhemmin. Sellainen yksinkertaisuuden herkullinen huipentuma pitää ehdottomasti jakaa. Antaa hyvän nimittäin kiertää :)

Kalaan kauppatorille

Tai oikeastaan sen laidalle, ravintola Fishmarkettiin. Sukellus pinnan alle. Ravintola sijaitsee hauskasti katutason alapuolella. Pinnan alla myös kuhisee, paikka on useimmiten täysi joten jos ihan varmasti haluaa täällä syödä on pöytävaraus ihan hyvä idea. 

Joskus se vaan iskee, kamala himo näperellä äyriäisten kanssa. Kuoria, avata, imeskellä ja dippailla. Heittää ehkä osteri kitusiin ja syödä kokonaisena paistettua kalaa. Se vasta on herkkua ! Fishmarket se onkin sitten sopiva tähän kaikkeen ja monesti on tullut täällä syötyä. Palvelu on aina ollut hyvää eikä ruoassakaan vielä ole ollut valittamista.

Pienet pahoittelut kuvien laadusta, niistä saamme kiittä kännykän kameraa sillä järkkäri jäi valitettavasti kotiin. Toisaalta aivan loistavaa että kännyköissä on nykyään kamerat joiden kuvista saa jopa jotain selvääkin.

Listalta löytyy muutama eri osterilaji. Oma osterituntemus on vielä sen verran heikko etten niistä osaa sen enempää sanoa kun että hyviä ovat ja kyllä niistä jopa joitain erojakin huomaan.

Oikeastaan oma suhteeni ostereihin on hieman kinkkinen. Vihaa ja rakkautta. No ihan vihaksi en ehkä voisi kutsua, hyviä ne ovat. Joissakin ostereissa se merellinen maku on jo vaan hieman liikaa ja jos osteri on kovin iso sen suuhun hulauttaminen on melkoisen epämiellyttävää. Pienet osterit siis kunniaan.

Omaksi alkuruoakseni valikoitui tällä kertaa äyriäisten sijaan Fishmarketin kalalautanen. Hyvä annos mutta kyllä listalta löytyvät savustetut katkaravut sooseineen vie voiton tästä.

Apukokki valitsi äyriäisplatterin ja siinä sitten pääsikin hieman jo näpertelemään ja kuorimaan.

Oma pääruokani oli kokonaisena paistettu meriahven ja lisukkeena sille grillattua sydänsalaattia sekä sardellimajoneesia. Tarjoilija olisi halutessani avannut kalan joten niistä ruodoista ei tarvitse huolehtia. Ne tosin irtoavat sen verran helposti että en apua siinä tarvinnut. 

Kokonainen kala on jotain ihan toista luokkaa kun fileet joten kannattaa kyllä kokeilla.

Ravintolan listalta löytyi myös Fish & chips ja sehän oli herran pakko pääruoaksi ottaa.

Melkoinen annos tämä, omaan mahaan ei olisi kyllä mahtunut. Jotain vaikutusta taitaa tällä taloustilanteella olla, monesta ravintolasta saa myös nykyään jotain hieman reilumpaa annosta.

Ihanan dinnerin kruunasi vielä piimäpannacotta ja tuoreet mansikat. Nam !

Voit myös jättää lautasannokset väliin ja tilata pöydän täyteen äyriäisiä, simpukoita, rapuja, mätejä ja mitä vielä. Aikaa kuluu kivasti tunti jos toinenkin niitä näperrellessä, höpötellessä ja viiniä siemaillessa. Oi mikä ihana ilta !

Piirakasta toiseen

Duunia, vanhan kämpän remppailua, siivoamista ja myymistä. Vesisadetta, ukkosia ja kova tuuli. Arki ja syksykin näköjään sitten saapui taas kerran. Väistämättä. Tosin tänä syksynä en anna sen arjen harmauden ja kiireiden häiritä liikaa ja välillä siitä arjestakin voi tehdä juhlaa. Ihan pienilläkin asioilla. Eilen istuskelisin illan hämärtyessä työpäivän päätteeksi tuuletusparvekkeella. Katselin lepakoita jotka lenteli talojen välissä ja kuuntelin ääniä muista asunnoista. Hetki rauhaa ennen uuden päivän hulinoita. 

Tämä syksy tuntuu omassa elämässä monellakin tapaa uudelta alulta ja ehkä tämä tie vie sellaiseen onneen jota en ole vielä kokenutkaan. Ehkä ei, kuka tietää ja parempi kun ei tiedäkkään. Tulevaisuus on mitä on ja tämä hetki on se kaikista tärkein. Vaikka parastahan sitä sinne tulevaisuuteenkin toivoisi. Joskus on vaan otettava vastaan niitä ikäviäkin asioita. Pitää selvitä ja jaksaa ja olla taas joskus vahvempi ja ehkä viisaampikin.

Monta kertaa täälläkin olen hehkuttanut mm aikaa perheen kanssa. Tehdään yhdessä safkaa ja istutaan iltaa. Höpötellään ja nauretaan sekä tietysti kun perheestä on kyse joskus vähän väännetäänkin. 

Siskonkin kanssa on joskus ihanaa olla vaan ihan kahden, safkaa ja herkkuja tottakai sekä muutama lasi viiniäkin. Viimeiseen siskoiltaan kuuluin chili-tonnikalapiirakkaa sekä paljon jätskiä ja muutama lasillinen punkkua. Edellisessä postauksessa väitin että piirakat ei oikein ole mun juttu mutta näköjään tähän on tulossa muutos sillä tässä tulee nyt toinen piirakkapostaus viikon sisään.

Chili-tonnikalapiirakka

25-30 cm vuokaan

- valmis ruis-kaurapohja ( laiska leipuri kun oon )

- 1 prk tonnikalaa

- 1 paprika

- 1 valkosipulinkynsi

- 100 g chilituorejuustoa ( tacotuorejuusto on myös hyvä )

- 2 kananmunaa

- 2 dl kermaa

- kuivattua tai tuoretta chiliä, savuchiliä tms

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä

- mustapippuria

- suolaa

- juustoraastetta

1. Sulata taikina jos käytät valmista ja taputtele se piirakka- tai irtopohjavuoan pohjalle ja reilusti reunoille. Valuta tonnikala, hienonna paprika sekä valkosipulin kynsi ja laita kulhoon.

2. Sekoita joukkoon tuorejuusto, kananmunat sekä kerma ja mausta suolalla, chilillä ja mustapippurilla. Jos raaka kananmuna ei nappaa mausta ennen kananmunien lisäämistä jotta voit maistella.

3. Ripottele päälle juustoraaste ja paista piirakkaa 175 asteessa n 35-40 minuuttia

Ja kylkeen se lasi punkkua. Esim jotain hyvää Valpolicellaa Italiasta. Moni Valpolicellapullo Alkossa pyörii siinä kympin tienoilla ja pahaa en ole vielä juonut joten aika kivalla hinnalla saa näinkin hyvää punkkua. Suosittelen. Ripassot erityisesti maistuu täällä ja viimeksi tuli ostettua yksi classico pullokin eikä sekään hassumpaa ollut. Ripassot ovat täyteläisiä, hilloisia ja meheviä ja tämä classico oli taas keskitäyteläinen, marjaisia sekä raikas. Kumpikin silti ihanan pehmeitä mutta maistuvia. Ei litkuja ollenkaan.

Ja takaisin sitten arkeen. Kuivaushuoneeseen hakemaan pyykkejä ja suihkun kautta valmistautumaan huomiseen työpäivään. Josta tottakai tulee loistava. 

"Life is good" !

Suut mustikkaan

Huulet ja kieli sinisiksi, mustikoilla tottakai. Mukaan vielä mintun ja limen raikkautta sekä pehmeyttä kermavaahdosta ja tuorejuustosta. Täydellinen piirakka on siinä. Helppokin vielä. Varsinkin jos Kallion pienen keittiön tavoin oikaisee ja ostaa valmiin kaurapohjan.

Mä olen jo ehtinyt miettiä monta muutakin variaatiota tästä. Luumuja, omenaa, puolukkaa sekä kookosta ja vaikka mitä. Kun löytää näin helpon ja herkullisen ohjeen on sitä pakko varioida, ihan pakko. Piirakat ei ole mikään mun suuri rakkaus mutta tämä on erilaisuudessaan juuri mulle sopiva. Mehevä, ehkä enemmän torttu kuin piirakka. Mustikoita sen sijaan rakastan ! Niitä meneekin ihan päivittäin aamu-tai iltapalana rahkan ja jugun seassa. Mustaherukka on toinen, niitä on aina pakko olla kaapissa.

Mintun ja limen raikastama mustikkaiirakka

Pohja:

- Paketti kauramurotaikinaa

- Puntti minttua, n 2 dl hienonnettua minttua

1. Sulata taikina ja hienonna minttu. Sekoita hiennonnettu minttu taikinan joukkoon ja taputtele taikina piirakkavuokaan. 

2. Paista pohjaa ohjeen mukaisesti ja anna sen jäähtyä hyvin.

Täyte:

-  200 g mautamatonta tuorejuustoa, esim Philadelphia

- 2 dl kuohu-tai vispikermaa

- 3/4 dl sokeria 

- 1tl vaniljasokeria 

- limen mehu

Pinnalle : 

- 400g mustikoita 

- 3/4 dl sokeria 

- 1,5 rkl perunajauhoja

- raastettu limenkuori 

Koristeluun:

- Mintun lehtiä

- Raastettua limenkuorta

1. Keitä ensin pinnalle tuleva kiisseli. Kuumenna jäisiä mustikoita kattilassa pienellä lämmöllä ja lisää keskenään sekoitettu perunajauho ja sokeri kun mustikoista on irronut nestettä kattilaan.

2. Kuumenna sekoittaen kunnes seos sakenee ja pulpahtaa kerran.

3. Jäähdytä kiisseli.

4. Raasta limenkuori jäähtyneen kiisselin sekaan

5. Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon sokerit, tuorejuusto sekä limen mehu. Lusikoi täyte jäähtyneen pohjan päälle.

6. Lusikoi paksu kiisseli kerma-juustotäytteen päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti tai vaikka seuraavaan päivään.

7. Koristele piirakka mintunlehdillä ja raastetulla limekuorella.

Nauti !

Piirakka keräsi kahvipöydässä aika kovan suosion, kannattaa siis kokeilla. Pohjankin voi joku reipas tehdä itse tai se syntyy vaikka Mariannekekseistä kuten Nasun kehdossa josta bongasin alkuperäisen reseptin jota sitten hieman tuunailin. Kiitos sinne vaan kivasta ohjeesta