Ulkona on kylmä, sisällä lämmin

Ja lämmin on varsinkin jos nenän edessä on upea salaatti mausteisella, uunissa paahdetulla kurpitsalla höystettynä. Kurpitsa ohjeita on nyt taas netti ja blogit pullollaan. Mikäs siinä kurpitsa on loistava ja herkullinen raaka-aine. Ilolla luen niitä ja otan kaikki vinkin jemmaan teiltä mahtavilta kanssa bloggaajilta. 

Ja koska niitä ohjeita on niin paljon jätän ohjeen nyt väliin. Riitää kun pilkot kurpitsan, maustat ihanilla mausteilla ja lorautat hieman oliiviöljyä joukkoon. Sekoitat ja heität ne 225-250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Kunnes reunat alkavat mustua. Tässähän tämä ohje sitten kuitenkin melkein tulikin, super helppoa siis !

Tarkempia ohjeita löytyy kun googlaat vaikka "paahdettu kurpitsa". Ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia joten hyvän ohjeen löytää kyllä takuulla.

Yksi parhaita tapoja laittaa kurpitsaa on tosiaan tämä uunissa paahtaminen. Helppoa, hyvää ja vielä kerran helppoa. Kurpitsaa ei tarvitse edes kuoria ja jos haluaa ne kuoret irtoavat kivasti paahdetusta kurpitsasta. Itse en kuorimiseen viitsi edes vaivauta. Siellä uunissa ne kuoretkin pehmenee syötäviksi ja mitään myrkkyä ne eivät ole joten miksi ryhtyä moiseen. Laiska kokki pääsee helmoppalla hei !

Kaunis lautanen alle... 

Sitten mielestä salaattia pediksi ja päälle avocadoa, paahdettuja pähkinöitä ja tottakai niitä uunissa paahtuneita kurpitsoja. Koko salaatin kruunaa sitten vielä turkkilaisesta jugusta lemppari mausteilla höysetty soosi. Nam ! Omassa salaatissa oli vielä ruokaisuutta lisäämään marinoitua broileria. Lähes samoja mausteita käytin sekä kurpitsoissa että broilereissa.  Jeeraa, savupaprikaa, chiliä, suolaa jne. Aika nappi kombo se . Aika nappia komboa taisi olla vielä tuossa jugusoosissakin, pienellä hunaja lisällä tottakai. Jugusoosi vaatii aina pienen hunajan.

Ulkona oli tosiaan kylmä kun tätä salaattia tein itselleni päivälliseksi. Kelpo talvisalaattia siis. Liian kevyet ja kylmät salaatit ei vaan talvisin nappaa. Ei osu eikä uppoa. Tai uppoaisi varmasti jos muuta ei olisi mutta ei osuisi kuitenkaan. 

Talvella salaatissakin saa olla lämpöä, mausteisuutta ja ennen kaikkea enemmän energiaa. Minä, kurpista, sohva ja Vain elämää. Thats it, täydellisen vapaaillan resepti on niinkin simppeli. Joskus se onnellisuus on näinkin pienestä kiinni. Ja useamminkin saisi olla. 

Ei tarvitse aina kurkottaa niitä ihan kaikkia tähtiä sieltä taivaalta, riittää että ylettääkin vaikka vain kuuhun. Ei se huono saavutus ole kuulkaas sekään, ei ;)

Syksyn sävyjä

Hups ! Hieman venähti postaustauko,taas ! Miten ihmeessä siellä ruudun toisella puolella riittää aika tähän hommaan ? Kertokaa nyt ja auttakaa hädässä. Kirjoittamista ja blogien lueskelua kyllä kaipaa mutta sitä aikaa ei vaan ole.  Seuraavaa kesää ja pitkää lomaa siis odotellessa...

Tätä tekstiä näpytellessäni iski ajatus että turhan usein postaus täällä alkaa tällä kiireen ihmettelyllä. Jotain pitäisi kai asialle tehdä, ettei se työ oikeastu syö kaikkea aikaa ja omat kivat jutut jää pois. Taattu loppuunpalaminen taas tiedossa sitten jossain kohtaa.

Mutta hei, ruokabloggari ehti kuitenkin ottaa asukuvia. Ei ruokakuvia siis tällä kertaa...

Syksyn väreissä tottakai. Keltainen on tällä hetkellä aika vallitseva väri tuolla ulkona. Mielettömän kaunista hetken aikaa ennen kuin kaikki muuttuu harmaaksi ja loskaksi.

Sitten sitä kesää vasta odottaakin.... 

Tulevaa talvea kuitenkin piristää kummasti se että ensin joulukuun lopulla lennellään Barcelonaan josta on vähän tullut sellainen peruskohde meille joulun ja vuodenvaihteen tienoilla. Useimmiten aurinko paistelee ja on lämmintä, toisin kun täällä. Helmikuun lopulla sitten Las Palmasin auringon alle moikkaan mutsia ja faijaa jotka muuttolintuilevat siellä pahimmat talvikuukaudet. Eli kivaa siis tiedossa. 

Ja tottakai kiirettä sillä töitä on tehtävä jotta voi lomailla näinkin paljon. Äh !

Yksi kokki ja silti niin sekava soppa

Se on kai syksy, ainakin tuolla ulkona on kamalan koleaa, märkää ja järjettömän pimeää. Joka syksyinen vakkari ostos eli pipo on hommattu tänään, yksi uusi mekko lähti mukaan ja paksut legginssit sen kanssa pidettäväksi. Mekko, paksut legginssit ja saappaat tai maiharit on mulle aika perus syksyn ja talven asu. Vielä pipo päähän kun tulee ja tuiskuaa ja paksu takki niskaan niin sillä pärjää.

Kuvassa uutta tukkaa muuten lupaan parempaakin kuvaa joskus mutta tosiaan tää mun kuiva, hapero, afrokäkkärä alkoi ottamaan niin pääähn että soittelin yksi perjantai kampaamoita läpi ja yhdestä sainkin ajan seuraavalle päivälle. Hiukset sitten lähti aika reilulla kädellä ja nyt toiselta puolelta sekä takaa ihan lyhyt tukka ja toisella puolella sitten toi otsis tai mikä lie liehuke. 

Hius on nyt niin hyvässä kunnossa kun kuivia latvoja ei ole. Kuvassa hiukset on kampaajan toimesta suoristettu mutta nyt niitä voi myös pitää kiharalla ja oma elämä sitten helpottui kummasti kun hiuksien kanssa ei tarvitse tapella reilua puolta tuntia joka aamu kuten ennen.

Entistä mua, en kyllä kaipaa yhtään. Oli todella vapauttavaa luopua ponnareista, pinneistä ja muista että tää pörrö pysyi jossain kasassa.

Mulla on vahvasti ollut tänään sellainen fiilis että haluan kirjoittaa tänne jostain muustakin kuin ruoasta. Kävin myös fiilistelemässä vanhaa Life On Plate blogiani minkä joku ehkä muistaakin. Hieman nostalginen fiilishän siinä tuli vaikkakin blogin tarinahan päättyi siihen että se alkoi enemmän ja enemmän painottumaan ruokaa ja tuli aika perustaa blogi joka oli selkeämmin kohdistettu juuri siihen aihealueeseen. Life On Plate tuli myös aikanaan perustettua mm ruoka-ohjeiden jakamista varten mutta enemmän sinne tuli kuitenkin ihan muita stooreja.

Edellisen blogin tuntuu vieläkin todella oikealta päätökseltä sillä ruoka on aihealue joka on niin oma, siitä jotain jopa tiedänkin ja se liittyy myös työhöni.

Alalla siis ollaan.

Sekä minä että apukokki, tosin herra on enemmän tonne juoman suuntaan ja itsekkin sillä asiakaspalvelun puolella. Ruoka ja keittiö kiinnostaa meitä molempia valtavasti ja varskinkin apukokki käyttää myös köökkipuolta inspirationaan juomien suhteen sekä hyödyntää paljon tekniikoita siltä puoleta.

Pyrimme silti kotona ja täällä blogissa vain harrastamaan ruokaa eikä olla vielä ainakaan haluttu tuoda tänne mitään kummallisuuksia raaka-aineiden suhteen, jotain ammattilaisvälineistöä ja muuta jota olisi pelkästään kotona vaikea toteuttaa ilman mitää mahdollisuutta mm lainata jostain jotain tms. Toisaalta jos kiinnostusta johonkin kokeiluihin tai molekyylikeittiöjuttuihin siellä ruudu toisella puolella on voidaan niitäkin toki joskus tehdä.

Purkissa on muuten Jaelin blogissaan jakama sopanuudelisalaatti. Sopanuudeleita, mangoa sekä munakoisoa. Tosin omalla kohdalla en sopanuudeleita siihen hätään saanut ja käytin ihan tavallista täysjyvänuudelia. Harmitti ihan pirusti sillä tattari on huippua mutta pitää tehdä uudelleen ja sopalla. Salaatti oli kyllä näinkin ihan huippu ja syötiin sitä sekä kylmänä että lämpimänä ja soijalla tuunattuna. 

Ja ensi kesää silmällä pitäen, punajuuret on todella herkullisia grillattuna. Ensin keitetään, sitten grillissä oikein paahdetaan ja aijai !!!

Hassusti tämäkin postaus taa hyppää asiasta ihan mihin sattuu. Oikeastaan alkuunsa tällä postauksella ei ollut edes mitään aihetta. Pelkkää kirjoittamisen riemua vaan. Vaan kääntyihän tämä tänne safkaosastolle sitten kuitenkin. Oikean päätös siis pelkkään ruokaan keskittyminen blogin suhteen.

Jotta menisitte vielä enemmän sekaisin, oliko aihe mikä ja oliko tässä nyt joku oikea pointtikin niin iskempä loppuun vielä kuva viime sunnuntai aamulta.

Meidän pikkuiset nukkuu aina vierekkäin tossa meidän parven porrastasanteella, usein jopa halien mutta nyt oli tassut omilla puolilla. Aika hellyyttävä näky, oikea leppoisa sunnuntai fiilis tuli kun aamulla hyvien unien jälkeen heräsin ja näin muruset. On ne vaan niin rakkaita, vaikkakin myös melko raskaita kaikessa aktiivisuudessaan ja loputtomassa rakkaudessaa meitä ihmisiä kohtaan. Kaikki sfinxin omistajat tietävät ehkä mitä tarkoitan. Silti en vaihtaisi näitä mun pikku pirulaisia koskaan mihinkään, missään nimessä. Ihanat nahkiaiset !

Kuten en myöskään mitään muutakaan elämästäni tällä hetkellä. Leppoisaa torstai-iltaa sinne. Mä ajattelin ihan tän huippu mukavan vapaapäivän päätteeksi vielä mennä lämpöiseen suihkuun, keittää kupin teetä, nakerrella hapankorppuja - ai että ne on muute hyviä oliiviöljyllä, hippusella suolaa ja kuivatta oreganoa- ja lakkailla kynsiä.

Pus !

Kun jääkaapissa ei ole mitään pasta

Jo vuosien ajan on apukokki usein iltaisin, ruokakomeroiden ammottaessa tyhjyttään loihtinut meille ihan "tyhjästä" herkulliset pasta-annokset. Tyhjästäkin ruokakomerosta löytyy aina valkosipulia, chiliä joko tuoreena tai kuivattuna ja tottakai oliiviöljyä. Pastaa on aina jonkinlainen pussin jämä tai tunnustettava on että useampikin pussin jämä siellä kaapinperukoilla.

Yksi parhaista pasta-annoksista ei sitten muuta pidäkkään sisällään kuin nämä, vaatimattomat ainekset. Tätä pastaa on meillä vaan tehty sen enempää tietämättä että se on varsin perinteinenkin annos Italialaisessa keittiössä. Aglio&Olio. 

Taanoin Elina Cacio e Pepe  blogissan paljasti kuitenkin että annoksella tosiaan on ihan nimikin ja kova suosio niin ympäri Italiaa kuin myös Rooman keittiössä. Yksinkertaiset raaka-aineet, mielettömän herkullinen lopputulos.

Annosta sopii myös tuunailla milloin milläkin jos jääkaappi ei olekkaan ihan tyhjä. Toissa sunnuntaina se sai sävyä uunissa paahdetusta ilmakuivatusta kinkusta ja eilen taas kesäkurpitsasta. Niin tai näin, aina uppoaa. Ilman ja höysteillä. Meidän keittiössä valkosipulia käytetään melko reilusti. Kahden jos ollaan ja on vielä ilta eikä mihinkään olla enää menossa ne jälkeen jäävät aromit ei niin haittaa. Yhdessä tässä haistaan.

How to make a girl happy ? Varsinkin jos kyse on ruokabloggarista. Meidän miehille vinkiksi siis. No kotiin kannattaa tottakai tuoda pitkäksi venyneen baarireissun päätteeksi ihan super terävä, laadukas, uusi keittiöveitsi. 

Hieman hilpeyttä herätti myös se kun herra oli baarin narikassa ilmoittanut pokelle että mulla on muuten sitten puukko täällä povarissa, kotiin tuliaisia "vaimolle". Poke ei ollut kai ottanut hommaa kovin toisissaan kun puukko sai sinne povariin jäädä eikä asiaa sen kummemmin tarkistettukkaan.

Ihan loistavan veitsen sain. Tuollainen pienempi veitsi on puuttunut tästä keittiöstä ja laadukkaille veitsille on aina tilaa ihan miten paljon vaan.

Pasta ei tosiaan muuta kastiketta ( vai pitäisikö sanoa kostuketta sillä pastahan ei ui koskaan kastikkeessa ) kaipaa kuin hyvän oliiviöljyn. Makua valkosipulista, chilistä sekä suolasta.

Pastahommat on meillä miesten hommaa. Sillä aikaa kun pastat porisee ja kastikkeet syntyy makailen minä sängyssä tai sohvalla katsellen telkkaria. Yleensähän homma on toisin päin tai ainakin niin että vähintää tarkkailen ja muka ärsyttävästi neuvon mutta pastojen kanssa on eri. Niihin mulla ei ole mitään sanottavaa, mä en ole se pastamestari tässä keittiössä ja asia saa olla niin sillä ne pastat mitä tuolta esiin loihditaan on vaan aina niin hyvä eikä siihen kannata sotkeutua

Cacio e Pepen Elinalla oli myös niin täydellinen ohje tähän pastaan että kurkihan se täältä ja mitäpä mä sitä ohjetta tänne kirjoittelemaankaan kun en ole koskaan kyseistä pastaa tehnyt. Tyydyn sillä herkuttelemiseen jatkossakin enkä sotke lusikkaani tähän soppaan.

Kalaan kauppatorille

Tai oikeastaan sen laidalle, ravintola Fishmarkettiin. Sukellus pinnan alle. Ravintola sijaitsee hauskasti katutason alapuolella. Pinnan alla myös kuhisee, paikka on useimmiten täysi joten jos ihan varmasti haluaa täällä syödä on pöytävaraus ihan hyvä idea. 

Joskus se vaan iskee, kamala himo näperellä äyriäisten kanssa. Kuoria, avata, imeskellä ja dippailla. Heittää ehkä osteri kitusiin ja syödä kokonaisena paistettua kalaa. Se vasta on herkkua ! Fishmarket se onkin sitten sopiva tähän kaikkeen ja monesti on tullut täällä syötyä. Palvelu on aina ollut hyvää eikä ruoassakaan vielä ole ollut valittamista.

Pienet pahoittelut kuvien laadusta, niistä saamme kiittä kännykän kameraa sillä järkkäri jäi valitettavasti kotiin. Toisaalta aivan loistavaa että kännyköissä on nykyään kamerat joiden kuvista saa jopa jotain selvääkin.

Listalta löytyy muutama eri osterilaji. Oma osterituntemus on vielä sen verran heikko etten niistä osaa sen enempää sanoa kun että hyviä ovat ja kyllä niistä jopa joitain erojakin huomaan.

Oikeastaan oma suhteeni ostereihin on hieman kinkkinen. Vihaa ja rakkautta. No ihan vihaksi en ehkä voisi kutsua, hyviä ne ovat. Joissakin ostereissa se merellinen maku on jo vaan hieman liikaa ja jos osteri on kovin iso sen suuhun hulauttaminen on melkoisen epämiellyttävää. Pienet osterit siis kunniaan.

Omaksi alkuruoakseni valikoitui tällä kertaa äyriäisten sijaan Fishmarketin kalalautanen. Hyvä annos mutta kyllä listalta löytyvät savustetut katkaravut sooseineen vie voiton tästä.

Apukokki valitsi äyriäisplatterin ja siinä sitten pääsikin hieman jo näpertelemään ja kuorimaan.

Oma pääruokani oli kokonaisena paistettu meriahven ja lisukkeena sille grillattua sydänsalaattia sekä sardellimajoneesia. Tarjoilija olisi halutessani avannut kalan joten niistä ruodoista ei tarvitse huolehtia. Ne tosin irtoavat sen verran helposti että en apua siinä tarvinnut. 

Kokonainen kala on jotain ihan toista luokkaa kun fileet joten kannattaa kyllä kokeilla.

Ravintolan listalta löytyi myös Fish & chips ja sehän oli herran pakko pääruoaksi ottaa.

Melkoinen annos tämä, omaan mahaan ei olisi kyllä mahtunut. Jotain vaikutusta taitaa tällä taloustilanteella olla, monesta ravintolasta saa myös nykyään jotain hieman reilumpaa annosta.

Ihanan dinnerin kruunasi vielä piimäpannacotta ja tuoreet mansikat. Nam !

Voit myös jättää lautasannokset väliin ja tilata pöydän täyteen äyriäisiä, simpukoita, rapuja, mätejä ja mitä vielä. Aikaa kuluu kivasti tunti jos toinenkin niitä näperrellessä, höpötellessä ja viiniä siemaillessa. Oi mikä ihana ilta !

Kahvia ja second hand shoppailua Olohuoneessa

Second hand kauppa ja kahvila samassa, täydellinen yhdistelmä. Juuri tällainen on  Olohuone seconhand & Lifestyle. Voit uppoutua tutkiskelemaan ihania astioita, huonekaluja ja vaatteitakin sekä hörppäistä vielä kupin hyvää kahvia tai ehkä virkistävän limun. Kylkeen vielä joku herkku, mitä milloinkin on ja ah ! 

Omaan kovan innostuksen second hand kamaan, lähinnä astioihin sekä huonekaluihin ja täältähän niitä löytyy. Itse en voi Olohuonetta ohittaa käymättä siellä sisällä, en koskaan. Ehkä sille kahville ei aina ole aikaa mutta kipot ja kupit ehdin takuulla aina kurkistaa. Blogiakin ajatellen täältä on tullut ostettua jo vaikka mitä rekvisiitta kuvia varten. Mielelläni istahdan kyllä kahvillekkin ellei pidä jo rientää kun astioiden lumoista heräilen taas tähän maailmaan.

Tänä aamuna tosin onnistuin paikan ohittamaan, se kun oli vielä kiinni. Ehkä pieni nenän jälki saattoi ikkunaan jäädä. Terveisiä vaan paikan pitäjälle jos ihmettelit tahraa tullessasi töihin.

Olohuoneessa on jo niin kauniit wc-tilatkin että sieltäkään ei kiirehdi pois kun pitää jäädä kuvia ottamaan. Samalla joku jo repii ovea toiselta puolelta mutta muutama on ihan pakko saada.

Ravintolapäivään Olohuone osallituu myös aina jollain hyvyydellä. Frozen jogurtit ainakin menivät kuin kuumille kiville viime sunnuntaina.

Ja Olohuoneenhan löydät tietysti osoitteesta Fleminginkatu 7, aivan Karhupuiston läheltä. Suosittelen varsinkin jos kahvihammasta kolottaa ja samalla tekisi mieli ostaa muutama kaunis kippo, kuppi tai lasi. Nähdää siellä, sen verran vakkari ihmettelijä taidan kohta olla !

Kesäilta sisäpihalla

Karitsan paahtopaistia, sinihomejuustosalaattia sekä mustikkavinegretteä.

Viinipullo, kauniit lasit ja kesäilta.

Omalla sisäpihalla, rauhassa hälyltä ja silti ihan keskellä kaikkea. Kuulostaa ihanalta ja sitä se onkin.

Mustikkavinegrette

- 1 dl mustikoita

- 3 rkl oliiviöljyä

- 1 rkl mustikkaviinietikka

- 1 tl raastettua appelsiinin kuorta

- 1 tl hunajaa

- mustapippuria

Kaikki ainekset vaan keskenään sekaisin esimerkiksi sauvasekoittimella tai blenderillä.

Mustikkavinegrette sopii loistavasti mm juustosalaatteihin ja erityisesti voimakkaiden juustojen kaveriksi. Salaattii voisi vaikka ripotella joukkoon muutaman tuoreenkin mustikan. Nam.

Mustikkaviinietikan tilall voit käyttää myös punaviinietikkaa.

Ohjeen karitsanpaahtopaistin valmistukseen löydät vanhasta postauksesta, täältä.

Kontulan pieni keittiö ei muuten nimeänsä vastaavasti enää sijaitsekkaan Kontulassa. Keittiömme otti ja muutti jo keväällä Kallioon ja kesäiltaa sisäpihalla vietettiinkin täällä uusilla kotikulmilla. Muutimme vanhaan, vanhaan taloon jossa on korkeat huoneet, mahtava sisäpiha, leveä kaunis porraskäytävä, narisevat ovet ja ennen kaikkea huikea tunnelma ja hauskat naapurit. Talo on täynnä elämää. 

Keittiö ei kyllä muuttunut yhtään suuremmaksi joten siltä osin blogin nimi ei ole aivan tuulesta tempaistu. Muutosta johtuen blogin nimikin on sitten mietinnässä. Pieni keittiö Kalliossa vaatii vielä kuulostelua tai sitten nimi on jokin aivan muu. Saas nähdä mitä tulee mieleen vai tuleeko mitään. Tällä hetkellä ei ainakaan lyö kuin tyhjää tässä pääkopassa.

Pieni keittiömme on myös kutsuttu mukaan Indiedays Inspiration-blogien joukkoon ja ilolla lähdemme siihen mukaan. Kuten tiedättekin, mikäänhän ei tule tämän myötä muuttumaan joten samalla omalla tyylillä ja jutuilla jatketaan eteenpäin. Tulevaa syksyä täällä jo odotellaankin kovasti. Ihania lämmittäviä keittoja, patoja ja mukavia pimeneviä iltoja kynttilän valossa punkkulasi kädessä. Ulos vielä syysmyrsky ja mielikuva päässä on aika täydellinen.

Loistavaa alkanutta viikkoa sullekkin :)

Cafe-Tienda Espana

Aivan Hakaniementorin vierestä, Sörnäisten rantatieltä löytyy pieni ja herkullinen pala Espanjaa. Nimittäin Cafe-Tienda Espana. Kahvila ja deli jonka meininki osaa olla melko autenttinenkin joskus ja pelkästään hyvässä siis ehdottomasti.

Cafe-Tienda Espana löytyy nykyään myös rempatusta Wanhasta kauppahallista mutta sijaintinsa ja tunnelmansa puolesta tämä Hakaniemen kahvila on se mun juttu.

Helpotusta Espanjalaisten herkkuja kaipuuseen tuo ilmakuivatut kinkut jotka leikataan paikanpäällä taidolla, chorizot sekä lomo - kuivattu possunfile- ja mahtava juustotiski täynnä herkullisia juustoja. Kokonaista keitettyä mustekalaakin sai ainakin taanoin, 35 €/kg ja ilmeiseti suosion takia se on pysyvästikkin valikoimissa. Pitänee käydä kysäisemässä koska edelliset mustekalat missasin harmikseni.

Espanjalaiseen kahvillaan pakolliset suklaapullat löytyvät tottakai, joita ilman kenenkään ei pitäisi elää sekä oliiviöljyt, etikat, oliivit ja muut herkut. Yksi taivas lisää siis mun eloon ainakin. Nam ! 

Kahviakin kelpaa juoda vaikka sen suhteen hieman kriittinen olisikin, tunnustan olevani ja pientä lounastakin on tarjolla.

Kahvilaa ei ole myöskään hinnoilla pilattu ja lounas gazpachon tai bocadillon saa pöytäänsä neljällä eurolla. Myös delituotteiden hinnat on pyritty pitämään mahdollisimman lähellä Espanjan hintoja mikä tottakai on melko haastavaa tässä maassa mutta niin lähellä kuin mahdollista.

Tapaksen kaipuun iskiessä suuntana on ehdottomasti tämä pikku kahvila. Pientä syötävää saa heiltäkin mutta mielelläni ostan myös kinkut ja juustot mukaan ja nautiskelen tapakseni kotona, viinilasillisen kanssa tottakai.

Viimeisimmästä tapasillasta on jo hetki aikaa joten uuden aika olisi kai pian. Miten se onkaan päässyt unohtumaan, yksi mun ehdottomia lempi tapoja nauttia ruoasta. 

Edellisen kerran herkut olivat loistavia. Juusto ja kinkku Tienda Espanasta ja chorizo suoraan Bilbaosta tuliaisina. Lisäksi muutamat täytetyt paprikat, sekä pienistä valkoista pavuista tehtyä muhennosta Katalonialaisittain ja siihen seuraksi vielä Katalonian omaa makkaraa Butifarraa. Papumuhennos ei kuitenkaan ihan mennyt niin putkeen että siitä viitsisin kertoa enempää mutta harjoitukset jatkuvat. Omalla päällä keksien kun yrittää saada sen oikean lopputuloksen, vaatii se joskus muutaman kerran ennen kuin nappaa ja osuu kohdilleen.

Juuston meille suositteli kahvilan työntekijä ja ostoskassiin päätyi sitten sinihomejuustoa. Lisäksi saimme myös vinkin sen olevan vielä parempaa hunajan kera. Manchecco on yksi mun ehdottomia suosikkeja mutta tällä kertaa päätin uskaltautua poikkeamaan kaavasta ja ostin muuta. Eikä kaduta sitten yhtään. Juusto meni loistavasti leivän kanssa ja hunajasipaisun kera. Maku oli yksinään aika voimakas joten jos juustoja arastelee en ehkä suosittelisi tätä. 

Täällä kun taas tykätään että mitä voimakkaampi ja pahemman hajuinen sitä parempi, nappi valinta siis. Espanjasta muuten Italiaan, löytyykö muita taleggion ystäviä ? Sen haju kun saa jotkut jo melkeen yökkäämään ja musta se tuoksu on vaan ihana ! 

Kinkku leikattiin paikan päällä ja sitä saa tottakai juuri sen verran kuin haluaa. Ennen maistamista ei tietysti osteta mitään. Tämän kertainen kinkku oli kilohinnaltaan jo aika kallista, todella laadukasta kinkkua kun oli mutta edullisempiakin yleensä löytyy. 

Ja jos kinkku ei maistu voit ostaa chorizoa, lomoa - kuivattua possunfilettä- ja makkaroita. Lomo olisikin seuraavalla kerralla ostoslistalla, herkkua sekin ja ai että tätä postausta kirjoittaessa tulee muuten nälkä ! Jääkaapista löytyykin sitten vaan niitä tervellisempiä asioita kuten rahkaa, hedelmiä, marjoja, pari kananmunaa ja mantelimaitoa. Kaukana lomosta, juustoista ja kinkuista mutta arki on arki ja kun herkutellaan niin silloin herkutellaan.

Lihojen ja juustojen lisäksi tapasiltaan tottakai kuuluu vähän väriäkin, tällä kertaa täytettyjä pikku paprikoita. Pimientos del piquillot, öljyyn säilötyt paprikat saivat täytteekseen vuohenjuustoa. Ihan yhtä hyvin sinne olisi voinut tehdä vaikka tonnikalatäytteen tai mikä tahna ikinä nyt mieleen juolahtaa ja milloinkin maistuu.

Omat parikani oli raahattu Barcelonasta tännä kotimaan kamaralle mutta tiedän että näitä saa ainakin Stockan Herkusta sekä Hakaniemen kauppahallista.

Täytetyt paprikat

7 annosta

- 185 g kokonaisia pimientos de piquillo  säilykepaprikoita

Vuohenjuusto-yrttitäyte

- 225 g pehmeää vuohenjuustoa

- 1 tl sitruunamehua

- 1 murskattu valkosipulinkynsi

- n 4 rkl tuoretta hienonnettua silopersiljaa

- n 1 rkl tuoretta hienonnettua oreganoa

- suolaa

- mustapippuria

1. Valuta paprikat öljystä. Säästä öljy myöhempää käyttöä varten.

2. Laita vuohenjuusto kulhoon ja lisää joukkoon sitruunanmehu, yrit ja ohenna juusto sopivaksi paprikoista tulleella öljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

3. Täytä paprikat ja anna niiden kevätä jääkaapissa parisen tuntia ennen tarjoulua.

Niin helppoa se !

Herkullisia tapasiltoja sinnekkin :)

Vahvasti ja oikeesti

Ciao ! Mitäs sinne kuuluu, kaikille blogin kautta tärkeiksikin tulleille hyville tyypeille ja muille mun lemppari bloggaajille ? 

Täällä ainakin aiotaan palata vahvasti mukaan kuvioihin. Ihana harrastus tämä bloggaaminen, sitä on tullut tässä kaivattua paljonkin. Palailen näin kevyesti pienellä kuvapläjäyksellä menneestä kesästä ja muutamalla sanallakin, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Kontulan pieni kettiö otti sitten hieman vielä lisää happea, vaikka uhkailinkin jo aiemmin palaavani. Vietti kesän -joka onneksi jatkuu vielä, ainakin säiden puolesta - ilman mitään rutiineja, paineita ja muuta. Herätyskellokaan ei kuulkaas soinut täällä pitkän loman aikana kun korkeintaan ehkä pari kertaa. Mentiin ihan fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Rennosti, mitä mieli teki milloinkin. Syötii hyvin ja pieni reissu Kreikkaankin tuli tehtyä. Ehkä paras loma vuosiin.

Syitä tälle irtiotolle oli monia. Kevät oli äärimmäisen rankka erinäisten sattumusten vuoksi ja harmaita pilviä on vieläkin mutta pilvillä on se hopeareunus ja aurinkokin kurkkii takaa. Oma jaksaminen on taas ihan huipussaan ja onnellisempikin olen kuin vuosiin. Kontulan pieneen keittiöön iski yksinkertaisesti ihan se perus loppuun palaminen, syitä tähänkin oli monia. Se on onneksi nyt takana päin. Lepoa, lepoa ja lepoa. Ihan oman pääkopan tutkiskelua ja itsensä onnellisemmaksi tekemistä erilaisin tavoin. 

Kesään mahtui niin lattiapicnikkiä...

kuin tutustumista uuteen Wanhaan kauppahalliin kauppatorin kupeessa.

Siihen mahtui monta reissua mökille ja kokkailua perheen kanssa. Vai perheelle ? Jotenkin noi keittiöhommat vaan aina lankeaa tähän suuntaan ja mikäs siinä. Lempi puuhaa, yllätys se ei kai ole kenellekkään.

Tulin myös allergiseksi korianterille ja mm mun suuri herkku Pico De Gallo on nyt historiaa perinteisessä olomuodossaan. Tosin ei se hassumpaa ole vaikka korianterin korvaa esim basilicalla.

Magnumin 25 v synttärin kunniaksi piti tietysti oma jäde käydä tuunaamassa. Pistaasia, gojimarjaa ja suolankukkaa. Oli kuulkaas aika unelma !

Ja Just vege. Paras pikaruokapaikka ikinä. Vaasankadulla. Tosin falafellit pitää jättää myös vastaisuudessa pois välistä, se pirun korianteri nimitäin. Marinoidulla munakoisolla, fetalla, kurkulla, tomaatilla ja hyvällä soosilla näiden pita on silti taivaallista. 

Skumppaa ystävien kanssa terassilla...

ja valkkaria ikkunalaudalla kadun elämää katsellen.

Ruokarekkoja ja sisustus-suunnitelmia...

Sekä se herkkumatka Kreikkaan...

ja illallista omalla pihalla :)

Kyllä kesä on kiva ja elämä se vaan osaa yllättää :)

Palaillaan, takuulla ja piankin.Vahvasti ja oikeesti !