Hyvän mielen lämppärit

Lohturuokaa ! Sitä me kaikki kaivataan joskus. Lohturuoka on tuhtia, maukasta, hiilareita ja rasvaakin. Se ei ole salaatinlehtiä tai porkkanaa vaikka ne kumpikin hyviä onkin. Lohturuoka lämmittään ja täyttää vatsan oikein kunnolla. 

Siihen saattaa liittyä muistoja, kuten nyt tähän omaani. Ruoka sinänsä on yksinkertainen ja jokainen on varmasti joskus jotain variaatioita tästä tehnyt. Miksi, no koska se on hyvää. Nimittäin lämppärit eli lämpimät voileivät.

Meillä kotona, ollessani lapsi syötiin aina perjantai iltana saunan jälkeen lämppäreitä. Ne oli tehty vaaleaan leipään, niissä oli mm ketsuppia, valkosipulia, aurajuustoa ja kinkkua. Mä muistan niiden olleen super hyviä. Lämpimiä, maukkauta ja niiden kanssa oli ihana upota sohvan nurkkaan ja katsoa isän, äidin ja sikon kanssa telkkaria. Tosi myöhään vielä ;) 

Lisäksi kaapissa odottin aina viikonlopun limupullot ja suklaatakin syötiin äidin kanssa aina yhdet rivit saunan jälkeen. Perjantait ja viikonloput oli parhautta !

Näin aikuisena omat leipäni ovat hieman erilaisia.  Ei ketsuppia ! Vaalea leipä ei juuri maistu ja omat lämppärini tehdäänkin tummaan leipään tai johonkin sellaiseen sekaversioon mutta maukkaaseen ja hyvän rakenteen omaavaan. Ei pullaa kiitos.

Oli miten oli, hyvää mieltä nämä vieläkin tuottavat. Nyt niitä vaan mussutellaan apukokin ja kahden kisun kanssa tv:n ääressä tai baari-illan jälkeen. Pikkuruisessa kaupunkiasunossa, pikkuruisella sohvalla sen ison perheasunnon ja valtavan sohva sijaan. Siellä tai täällä, im happy !

Herkkua ja vielä helppoa. Todellista lohturuokaa siis. Tässä yksi oikein maistuva ohje lämppäreihin. Lisukkeena voi mutustella vaikka papusalaattia jos tuntuu että kaksi leipää ei vielä riitä. Tosin tämä on kai tarpeetonta hifistelyä vaan, kyllä ne riittää !

Hyvän mielen lämppäreihin tarvitset esim:

- mieleistäsi leipää, 2 viipaletta per syöjä

- ison palan aurajuustoa

- ilmakuivattua kinkkua

- murskattuja valkosipulin kynsiä

- oliiviöljyä

- viipaloitua tomaattia

- mustapippuria

- kuivattua oreganoa

1. "Voitele" leivät oliiviöljyllä ja levittele niille murskattua valkosipulia. Laita leiville muutama tomaattiviipale, ilmakuivattua kinkkua pari viipalettaja kaiken päälle paksu viipale aurajuustoa. Ripottele päälle hieman kuivattua oreganoa ja rouhaise myllystä hieman mutapippuria.

2. Paista leipiä 225-250 asteessa tovi. Tarkkaile juustoa, se saa hieman pehmetä mutta sen ei tarvitse sulaa ihan valuvaksi. Paista niin että leipä on rapsakka mutta ei ala palaa reunoilta. Noin 10 minuttua saattaisi olla sopiva, empä ole koskaan katsonut kelloa.

3. Uppoudu sohvan nurkkaan hyvään kainaloon ja mutustele. Nauti asunnossa leijailevasta valkosipulin tuoksusta. Vielä parempi jos ulkona tuiskuaa, on kylmä ja pimeää. Ja jos tv:stä tulee joku mielettömän hyvä leffa tai sarja jota seuraat.

4. Anna vierustoverille pusu tai hali. Käy onnellisena nukkumaan.

Reseptin kohdat 3 ja 4 ovat erityisen tärkeitä, muista noudattaa niitä tarkasti !

Kallion pieni keittiö osallistuu tällä ohjeella myös lokakuun ruokahaasteeseen jossa aiheena on mikäs muukaan kuin lohturuoka. Haastetta isännöi viime kuun ruokahaasteen kiistaton voittaja Onko Nälkä ? ruokablogi. Huippu blogi muuten eli jos on vielä vieras niin kurkistappas. Mukaan kisaan voit ilmoittautua 24.10 asti ja 25.10 kaikista resepteistä tulee koostepostaus ja äänestys alkaa ja kestää kuun loppuun. Sinne siis katselemaan osallistuja läpi ja ääni sitten sille omalle suosikille. Pus !

Piirakasta toiseen

Duunia, vanhan kämpän remppailua, siivoamista ja myymistä. Vesisadetta, ukkosia ja kova tuuli. Arki ja syksykin näköjään sitten saapui taas kerran. Väistämättä. Tosin tänä syksynä en anna sen arjen harmauden ja kiireiden häiritä liikaa ja välillä siitä arjestakin voi tehdä juhlaa. Ihan pienilläkin asioilla. Eilen istuskelisin illan hämärtyessä työpäivän päätteeksi tuuletusparvekkeella. Katselin lepakoita jotka lenteli talojen välissä ja kuuntelin ääniä muista asunnoista. Hetki rauhaa ennen uuden päivän hulinoita. 

Tämä syksy tuntuu omassa elämässä monellakin tapaa uudelta alulta ja ehkä tämä tie vie sellaiseen onneen jota en ole vielä kokenutkaan. Ehkä ei, kuka tietää ja parempi kun ei tiedäkkään. Tulevaisuus on mitä on ja tämä hetki on se kaikista tärkein. Vaikka parastahan sitä sinne tulevaisuuteenkin toivoisi. Joskus on vaan otettava vastaan niitä ikäviäkin asioita. Pitää selvitä ja jaksaa ja olla taas joskus vahvempi ja ehkä viisaampikin.

Monta kertaa täälläkin olen hehkuttanut mm aikaa perheen kanssa. Tehdään yhdessä safkaa ja istutaan iltaa. Höpötellään ja nauretaan sekä tietysti kun perheestä on kyse joskus vähän väännetäänkin. 

Siskonkin kanssa on joskus ihanaa olla vaan ihan kahden, safkaa ja herkkuja tottakai sekä muutama lasi viiniäkin. Viimeiseen siskoiltaan kuuluin chili-tonnikalapiirakkaa sekä paljon jätskiä ja muutama lasillinen punkkua. Edellisessä postauksessa väitin että piirakat ei oikein ole mun juttu mutta näköjään tähän on tulossa muutos sillä tässä tulee nyt toinen piirakkapostaus viikon sisään.

Chili-tonnikalapiirakka

25-30 cm vuokaan

- valmis ruis-kaurapohja ( laiska leipuri kun oon )

- 1 prk tonnikalaa

- 1 paprika

- 1 valkosipulinkynsi

- 100 g chilituorejuustoa ( tacotuorejuusto on myös hyvä )

- 2 kananmunaa

- 2 dl kermaa

- kuivattua tai tuoretta chiliä, savuchiliä tms

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä

- mustapippuria

- suolaa

- juustoraastetta

1. Sulata taikina jos käytät valmista ja taputtele se piirakka- tai irtopohjavuoan pohjalle ja reilusti reunoille. Valuta tonnikala, hienonna paprika sekä valkosipulin kynsi ja laita kulhoon.

2. Sekoita joukkoon tuorejuusto, kananmunat sekä kerma ja mausta suolalla, chilillä ja mustapippurilla. Jos raaka kananmuna ei nappaa mausta ennen kananmunien lisäämistä jotta voit maistella.

3. Ripottele päälle juustoraaste ja paista piirakkaa 175 asteessa n 35-40 minuuttia

Ja kylkeen se lasi punkkua. Esim jotain hyvää Valpolicellaa Italiasta. Moni Valpolicellapullo Alkossa pyörii siinä kympin tienoilla ja pahaa en ole vielä juonut joten aika kivalla hinnalla saa näinkin hyvää punkkua. Suosittelen. Ripassot erityisesti maistuu täällä ja viimeksi tuli ostettua yksi classico pullokin eikä sekään hassumpaa ollut. Ripassot ovat täyteläisiä, hilloisia ja meheviä ja tämä classico oli taas keskitäyteläinen, marjaisia sekä raikas. Kumpikin silti ihanan pehmeitä mutta maistuvia. Ei litkuja ollenkaan.

Ja takaisin sitten arkeen. Kuivaushuoneeseen hakemaan pyykkejä ja suihkun kautta valmistautumaan huomiseen työpäivään. Josta tottakai tulee loistava. 

"Life is good" !

Mielettömän herkkullista ja vieläpä terveellistä, onko sellaista ?

No on ! Meidän perheessä on uusi rakkaus, oikein herkullinen sellainen. Varsinkin tällä hetkellä kyseinen ihanuus taitaa olla jossain sesongissa, on nimittäin niin makeaa ja mehukasta että ei paljoa irtokarkkipussi huuda nimeäsi tämän jälkeen. 

Kyseessä on niinkin tuttu kaveri kuin hunajameloni ! Tai tuttu ja tuttu, melko vieras se oli mulle. Olin aina kuvitellut että kaikki melonit on kamalia verensokerin nostajia ja nou nou listalla ehdottomasti. 

Hedelmiähän on hyvä syödä mutta jotkin niistä kannattaa kyllä oikeasti jättää herkkuhetkiin ja niiden terveellisempienkin kanssa kannattaa vähän jarrutella varsinkin jos laihduttaa tai elämäntyyli on hyvin passiivinen eikä sisällä mitään aktiviteetteja. Lisäksi siihen kuinka paljon voit hedelmiä mutustella vaikuttaa myös muut ruokailutottumukset kuten se kuinka paljon hiilareita tulee muusta ruoasta. Jos ruokavalio on pelkkää leipää, pastaa, perunaa, makeita herkkuja, limppareita sun muita ei hedelmiä kovin paljoa enää joukkoon mahdu ilman että se näkyy vyötäröllä. Hyvä jos mahtuu ollenkaan mutta puhutaan ihan yhdestä tai kahdesta hedelmästä per päivä. Jos taas ruokavaliosta on karsittu edellämainitut tai niitä on rajoitettu hedelmiä mahtuu ruolavalioon lähes rajaton määrä ja mitä aktiivisempi olet niin koko ajan vain lisää. 

Hedelmiä tosiaan on erilaisia ja pahimpia jenkkakahvojen kasvattajia niistä ovat viikuna, granaattiomena, mango, viinirypäleet ja ananas. Pienimmillään näissä on sokeria ananaksessa 11,6 g/ 100g ja pahimmillaan viikunassa 20g/100g ja muissa sitten siltä väliltä. Myös kuivatut hedelmät on paha paha asia mutta sen nyt jokainen varmasti ymmärtää.

Hunajameloni kuuluu sen sijaan siihen hedelmien sakkiin mitä on ihan ok popsia hyvällä omallatunnolla ja vaikka joka päivä. Tuo ihana aurinkoa muistuttava todella herkullisen makuinen hedelmä joka tällä hetkellä maksaakin Lidlissä ainoastaan alle 2 € kilo. Halpaa herkuttelua siis.

Edullisen lisäksi se on myös kevyttä. Kaloreita hunajamelonissa on ainoastaan 23 kcal/100 g, sokereita 4,3 g ja sen vaikuts verensokeriin on erittäin alhainen. Laihduttajan ystävä siis ja miksei myös linjoistaan huolehtijan. Mä olen ainakin aivan rakastunut tähän kevyenä iltapalana tai jos herkkuhammasta kolottaa ja jotain jälkkäriä tekisi mieli. Lisäksi joskus jon on arvoinut syömisensä väärin ja nälkä yllättää kun on jo sängyssä käymässä nukkumaan voi tätä haukata piukkuisen suht hyvällä omallatunnolla. Muuten boikotoin täysin yösyömisiä mutta nälkä on nälkä ja jos se on kamala ei uni vaan tule.

Tämän herkun mun tietoisuuteen saattoi Kunto + lehti jokunen kuukausi sitten. Siinä oli listattu kymmenen hedelmää jotka ovat kevyitä ja helliä verensokerilla. Hunajameloni komeili ykkösenä, hyvänä kakkosena tuli vadelma ja kolmosena cantaloupenmeloni. Muita listalla olevia oli mansikka, omena, aprikoosi, greippi, mustikka ja päärynä. Pahikset mainitsinkin jo tuolla aiemmin.

Hunajameloni tuli meillä kyllä jäädäkseen ja meidän jääkaapista löytyy nykyään aina tuo iloisen keltainen mötikkä. Lähinnä syödään sitä pelkilteen ja mun iltapalana on nyt usein ollut Kreikkalaiseen jugurttiin värkätty dippi, porkkanatikut ja jälkkäriksi sitten hunajamelonia. Tuo rakas apukokki sitten taas syö salin jälkeisen maitorahkansa hunamelonin kera jos mehukeitto on päässyt loppumaan. Ehkä kerran ollaan tehty salaattiakin missä meillä melonia oli mutta lähinnä ne menee ihan pelkilteen koska se vaan on niin HYVÄÄ ! Ihanaa, sallittua herkuttelua vaikka jokaiseen päivään :)