Taivaallinen mössötys

Ruokaa ei tietenkään saisi kutsua mössötyksekti mutta mulla on tapana tehdä niin silloin kun kyseessä on, noh mössötys. Ehkä vähän ikävä sana ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita etteikö se olisi hyvää. Mössötys on ruoka jossa kaikki on kätsysti sekaisin, hieman mössönä. Ihanana mössönä.

Loistava mössötys syntyy vaikka quinoasta, fetasta, tomaatista sekä kesäkurpitsasta ja cashewpähkinöistä. Mössötykset on loistavia eväsruokia esim töihin. Yksi rasia, kaikki kamat samassa lootassa ja mikroon vaan. Ei sataa eri purkkia ja kippoa. Helppoa.

Ja terveellinenkin eväs vielä, kasviksia runsaasti, quinoaa sopivasti sekä oliiviöljyä kohtuudella.

Yksi tärkeä asia ruoassa on erilaiset koostumukset, ruoka ei ole silloin tylsää. Vaikka olisikin mössötys. Cashewt tuovat tähän annokseen purutuntumaa. Kesäkurpitsaakaan ei kypsennetä mössöksi tietenkään. Ohjeen kirsikkatomaateistakin vain 1/3 osa kypsennetään ja loput menevät sekaan raakana. Tästä saa lisää kootumuksia mutta myös makujen kirjoa varsinkin jos käyttää eri värisiä kirsikkatomaatteja kuten minä tein. Yhden värisetkin varmasti toimii sillä on se ero kypsällä ja raa`allakin tomaatilla. Maussa sekä koostumuksessa.

Quinoaa fetalla ja tomaatilla

3 annosta

- 2 dl keitettyä quinoaa

- pieni sipuli

- valosipulin kynsi

- rasiallinen kirsikkatomaateja, mielellään erivärisiä

- pieni purkki tomaattipyrettä

- punaviinietikkaa

- ripaus tummaa sokeria

- pieni kesäkurpitsa

- oliiviöljyä

- suolaa

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä, esim minttu, oregano yms

- kourallinen cashewpähkinöitä

- 200 g ehtaa fetaa

1. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja pilko kesäkurpitsa sekä sipulit. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Mausta vesi suolalla sekä kuivatuilla yrteillä.

2. Quinoan kiehuessa kuullota oliiviöljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa ja paistele niitä hetki. Lisää 1/3 osa tomaateista. Mausta. Lisää tomaattipyree sekä tilkka vettä, punaviinietikkaa ja ripaus tummaa sokeria. Keittele kunnes tomaatit pehmenevät hieman.

3. Laita loput tomaatit isoon kulhoon jossa mahdut sekoittamaan myös muut ainekset sekaisin. Lisää keitetty quinoa sekä kasvikset pannulta. Sekoita. Maista ja mausta tarvittaessa suollalla, yrteillä ja muilla mieleisilläsi mausteilla.

4. Murusta joukkoon feta, cashewpähkinät ja tuoreita yrttejä maun mukaan. Sekoita vielä kevyesti, lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja nauti.

Mikä mössötys ! :D

Kattilassa paahdettua paprikaa ja parmesania

Tässä keitossa maistuu kivasti parmesan sekä basilica joka soseutettu keiton sekaan. Ihan alun perin tarkoitus oli tehdä linssikeittoa parmesanilla kuten Jonna aiemmin blogissaan oli tehnyt. Linssit kuitenkin jäivät kauppaan. Tässä päässä ei vaan asiat kovin pitkään pysy ja kauppalistaa en vielä ole opetellut kirjoittamaan joten ihan tuttua hommaa tämä sovetaminen ja empäs sitten teekkään sitä safkaa meininki. 

Himasta löytyi kuitenkin paprikaa, tomaattimurskaa sekä parmesanin jämät ja tässä lopputulos, oikein hyvä sellainen. Eikä niin enää harmittanutkaan kun tätä lusikoi suuhunsa. Keitot ja erityosesti sosekeitot on mulle sellainen että ilman en haluasi elää. Helppoa vapaapäivän muunneltavissa olevaa safkaa. Kaikkeahan voi soseuttaa keskeenään, tosin pientö harkintaa tietysti kannattaa tässäkin käyttää. Näitä keittoja tuleekin tehtyä paljon, erilaisia variaatioita ja tässä nyt sitten taas yksi. Toinenkin soppa itseasiassa odottaa jo julkaisuaan että sen verran näitä tulee syötyä.

Paahdettu paprika-basilicakeitto parmesanilla

- 3 punaista paprikaa
- 5 valkosipulin kynttä
- pieni punasipuli
- oliiviöljyä
- 1 prk tomaattimurskaa esim Mutti
- kuivattua oreganoa
- savuchiliä tai -paprikaa
- suolaa
- mustapippuria
- tummaa sokeria
- n 0,5 dl raastettua parmesania
- 1 ruukku basilicaa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen, laita grillivastus päälle. Paloittele paprikat, punasipuli ja kuori 5 valkosipulinkynttä. Laita paprikat ja sipulit pellille ja ripottele niille suolaa. Paahda paprikoita ja sipuleita uunissa noin 20 minuuttia, kunnes paprikat ovat paahtuneen näköisiä.

2. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja lisää mausteet; oregano ja savuchili. Heitä paprikat ja sipulit kattilaan ja lisää vettä n 3 dl sekä tomaattimurska. Lisää joukkoon hyppysellinen sokeria. Keittele hetki että maut yhdistyvät. Kun keitto kiehuu lisää parmesan ja sekoita se joukkoon.

3. Revi keiton joukkoon basilica kun et enää keitä keittoa. Jätä hieman basilicaa koristeeksi. Soseuta keitto ja maista sekä mausta suolalla sekä mustapippurilla. Lisää myös vettä tarvittaessa jos keitto on liian paksua.

Ripottele valmiin annoksen päälle parmesania, loraus oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä. Nauti !

Ja miten kaunis punainen väri ! Oikea syyskeitto, samoja värejä näkee tällä noissa hetkellä kadunvarren puissa kun katselee ikkunasta ulos. 

Syksy on oikeastaan tavallaa lempi aikaa mulle. Vaikka kesän helteitä rakastan yli kaiken ja viihdyn kuumassa on syksyssä ehkä kuitenkin enemmän sitä jotain. Voi pukeutua moninaisemmin sekä poltella kynttilöitä pimenevissä illoissa. Kohta saa juoda yhtä mun lemppari juomaa; portviiniglögiä ja miksei se punkkuglögikin uppoaisi. Pimeys tuo tunnelma ! Ja teekupponenkin illalla maistuu paljon paremmin jos ulkona on hieman viluttanut. No joulua rakastan. Ruokaa, yhdessäoloa, viiniä, tunnelmaa, yöllistä jääkaappi napostelua apukokin kanssa, meidän lähes perinteeksi muodostunutta kaupunkilomaa juuri ennen joulua ja mitä vielä. Can`t wait ! Ainut mistä en niin välitä on lumi, jää ja pakkanen ja se että talvi kestää liian kauan. Pakko se vaan on taas kerran kestää eli päätän tässä ja nyt etten anna niiden häiritä tänä vuonna. Kunniasanalla, en välitä niistä vaan elämä on yhtä ihanaa kuin kesälläkin.

Kun jääkaapissa ei ole mitään pasta

Jo vuosien ajan on apukokki usein iltaisin, ruokakomeroiden ammottaessa tyhjyttään loihtinut meille ihan "tyhjästä" herkulliset pasta-annokset. Tyhjästäkin ruokakomerosta löytyy aina valkosipulia, chiliä joko tuoreena tai kuivattuna ja tottakai oliiviöljyä. Pastaa on aina jonkinlainen pussin jämä tai tunnustettava on että useampikin pussin jämä siellä kaapinperukoilla.

Yksi parhaista pasta-annoksista ei sitten muuta pidäkkään sisällään kuin nämä, vaatimattomat ainekset. Tätä pastaa on meillä vaan tehty sen enempää tietämättä että se on varsin perinteinenkin annos Italialaisessa keittiössä. Aglio&Olio. 

Taanoin Elina Cacio e Pepe  blogissan paljasti kuitenkin että annoksella tosiaan on ihan nimikin ja kova suosio niin ympäri Italiaa kuin myös Rooman keittiössä. Yksinkertaiset raaka-aineet, mielettömän herkullinen lopputulos.

Annosta sopii myös tuunailla milloin milläkin jos jääkaappi ei olekkaan ihan tyhjä. Toissa sunnuntaina se sai sävyä uunissa paahdetusta ilmakuivatusta kinkusta ja eilen taas kesäkurpitsasta. Niin tai näin, aina uppoaa. Ilman ja höysteillä. Meidän keittiössä valkosipulia käytetään melko reilusti. Kahden jos ollaan ja on vielä ilta eikä mihinkään olla enää menossa ne jälkeen jäävät aromit ei niin haittaa. Yhdessä tässä haistaan.

How to make a girl happy ? Varsinkin jos kyse on ruokabloggarista. Meidän miehille vinkiksi siis. No kotiin kannattaa tottakai tuoda pitkäksi venyneen baarireissun päätteeksi ihan super terävä, laadukas, uusi keittiöveitsi. 

Hieman hilpeyttä herätti myös se kun herra oli baarin narikassa ilmoittanut pokelle että mulla on muuten sitten puukko täällä povarissa, kotiin tuliaisia "vaimolle". Poke ei ollut kai ottanut hommaa kovin toisissaan kun puukko sai sinne povariin jäädä eikä asiaa sen kummemmin tarkistettukkaan.

Ihan loistavan veitsen sain. Tuollainen pienempi veitsi on puuttunut tästä keittiöstä ja laadukkaille veitsille on aina tilaa ihan miten paljon vaan.

Pasta ei tosiaan muuta kastiketta ( vai pitäisikö sanoa kostuketta sillä pastahan ei ui koskaan kastikkeessa ) kaipaa kuin hyvän oliiviöljyn. Makua valkosipulista, chilistä sekä suolasta.

Pastahommat on meillä miesten hommaa. Sillä aikaa kun pastat porisee ja kastikkeet syntyy makailen minä sängyssä tai sohvalla katsellen telkkaria. Yleensähän homma on toisin päin tai ainakin niin että vähintää tarkkailen ja muka ärsyttävästi neuvon mutta pastojen kanssa on eri. Niihin mulla ei ole mitään sanottavaa, mä en ole se pastamestari tässä keittiössä ja asia saa olla niin sillä ne pastat mitä tuolta esiin loihditaan on vaan aina niin hyvä eikä siihen kannata sotkeutua

Cacio e Pepen Elinalla oli myös niin täydellinen ohje tähän pastaan että kurkihan se täältä ja mitäpä mä sitä ohjetta tänne kirjoittelemaankaan kun en ole koskaan kyseistä pastaa tehnyt. Tyydyn sillä herkuttelemiseen jatkossakin enkä sotke lusikkaani tähän soppaan.

Pääasiaa ja Tabboulehia quinoasta

Kiireinen viime viikko takana. Töitä, omia tupareita ja muita menoja ja hässäköitä. Tietokoneen näppäimistö sai siis hieman lomaa. Tai lomaa ja lomaa. Viime viikon tietokoneaika meni tällä kertaa blogin sijasta uuden hiustyylin etsintään. Melko jännistä hetkistä oli kysymys ja lopulta viime lauantaina toteutin sen mitä koko viikon kovasti mietin, suunnittelin ja jännitin. Palataan tähän hiusjuttuun kuitenkin myöhemmin, meinaan kyllä täälläkin nimittäin paljastaa uuden mageemman habituksen tossa omassa pääkopassa mut nyt elämäni toiseen pääasiaan eli ruokaan. Toissa sunnuntain lounas tabbouleh odottaa nimittäin julkaisuaan.

Vehnä ei ole mun juttu, maha ei siitä juuri diggaa eikä ihokaan. Vehnä ei siis kuulu mitenkään vahvasti tämän kettiön raaka-aineisiin. Silloin tällöin tottakai, hyviä asioitahan siitä saa aikaan ja esimerkiksi eilen apukokki valmisti sellaiset sunnuntaipastat että vehnä saisi olla tappavan myrkyllistä jotta olisin sellaista herkkua voinut vastustaa. Jos kuitenkin sen voi korvata ja lopputuloskaan ei kärsi niin miksi ei.


Esimerkiksi herkullinen tabbouleh syntyy myös quinoasta. Quinoa onkin oikea superherkku ja mieluumin käytän sitä kuin bulguria.

Wikipedian tietoisku Quinoasta:

Quinoa eli kinua on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti.

Quinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Quinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

Kelpo safkaa siis !

Tabbouleh Quinoasta syntyy ihan samaan tapaan kuin orginellikin versio. Quinoaa ja vihanneksia. Paljon kasviksia sillä tabbouleh missä kasvikset eivät näyttele pääosaa ( välillä sellaiseenkin törmää ) ei ole kiva. Omaan tabboulehiin laitoin vielä fetaakin joukkoon ruokaisuutta tuomaan. Tämä kun oli viime sunnuntain lounas ja koska mulla tulee syötyä vain yksi ruoka päivässä on se oltava suht täyttävä. 

Tämä tabbouleh pitää sisällään tomaattia, punasipulia, kesäkurpitaa sekä vihreää chiliä mutta siellä voisi olla mitä vaan mistä itse pitää. Kurkku, munakoisoa, paprikaa etc. Osa vihanneksista voi olla raakana kuten esim kurkku ja tomaatti ja toiset taas pannun kautta käytetttynä.

Quinoan käyttö on helppoa. Se pitää vain huuhtoa hyvin ennen keittämistä sillä sen pinnalla on luontaisesti saponiinia. Karvasta ja lievästi myrkyllistä ainetta joka pitää mm linnut poissa sadon kimpusta. Quinoan jyvä on pieni joten huuhteluun tarvitset tiheän lävikön. Jostain myös luin että jos Quinoaa liottaa hetken se hieman turpoaa ja huuhtelu olisi näin helpompaa.

Quinoa tabbouleh

3 annosta

- 2 dl quinoaa

- 4 dl vettä

- 1 pieni kesäkurpitsa

- 1 iso vihreä chili

- 3 tomaattia

- 1 punasipuli

- 2 valkosipulin kynttä murskattuna

- kuivattua oreganoa ja minttua

- puntti tuoretta basilicaa

- 250 g fetajuustoa

- oliiviöljyä

- 1 rkl punaviinietikkaa

- suolaa

- mustapippuria

- savuchiliä

1. Pilko kesäkurpitsa pieneksi kuutioksi. Hienonna punasipuli sekä chili ja murskaa valkosipuli.

2. Huuhtele quinoa ja laita vesi kiuhumaan. Mausta vesi suolalla ja kuivatulla oreganolla ja keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan.

3. Quinoan poristessa kuumenna pannussa oliiviöljyä ja lisää sipulit, kesäkurpitsa ja chili. Mausta suolalla, kuivatuilla yrteillä sekä savuchilillä. Paista sen aikaa että kesäkurpitsaa pehmenee mutta on silti vielä hieman napakka. Lisää pannulle lopuksi punaviinietikka ja sekoita.

4. Kasvisten paistuessa poista tomaateista siemenet ja kuutioi ne pieneksi. Hienonna basilica ja murusta/paloittele feta. 

5. Sekoita keskenään keitetty quinoa, kaikki kasviket sekä feta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla sekä mustapippurilla. Ripottele päälle hieman kuivattua minttua ja lorauta kruunksi tilkka hyvää oliiviöljyä juuri ennen tarjoilua.

Ruoan voi tarjoilla sekä lämpinänä että kylmänä. Molemmilla tavoilla ihan yhtä herkullista.

Pääasioiden lisäksi apukokin pastaankin palallaan myöhemmin. Sellainen yksinkertaisuuden herkullinen huipentuma pitää ehdottomasti jakaa. Antaa hyvän nimittäin kiertää :)

Piirakasta toiseen

Duunia, vanhan kämpän remppailua, siivoamista ja myymistä. Vesisadetta, ukkosia ja kova tuuli. Arki ja syksykin näköjään sitten saapui taas kerran. Väistämättä. Tosin tänä syksynä en anna sen arjen harmauden ja kiireiden häiritä liikaa ja välillä siitä arjestakin voi tehdä juhlaa. Ihan pienilläkin asioilla. Eilen istuskelisin illan hämärtyessä työpäivän päätteeksi tuuletusparvekkeella. Katselin lepakoita jotka lenteli talojen välissä ja kuuntelin ääniä muista asunnoista. Hetki rauhaa ennen uuden päivän hulinoita. 

Tämä syksy tuntuu omassa elämässä monellakin tapaa uudelta alulta ja ehkä tämä tie vie sellaiseen onneen jota en ole vielä kokenutkaan. Ehkä ei, kuka tietää ja parempi kun ei tiedäkkään. Tulevaisuus on mitä on ja tämä hetki on se kaikista tärkein. Vaikka parastahan sitä sinne tulevaisuuteenkin toivoisi. Joskus on vaan otettava vastaan niitä ikäviäkin asioita. Pitää selvitä ja jaksaa ja olla taas joskus vahvempi ja ehkä viisaampikin.

Monta kertaa täälläkin olen hehkuttanut mm aikaa perheen kanssa. Tehdään yhdessä safkaa ja istutaan iltaa. Höpötellään ja nauretaan sekä tietysti kun perheestä on kyse joskus vähän väännetäänkin. 

Siskonkin kanssa on joskus ihanaa olla vaan ihan kahden, safkaa ja herkkuja tottakai sekä muutama lasi viiniäkin. Viimeiseen siskoiltaan kuuluin chili-tonnikalapiirakkaa sekä paljon jätskiä ja muutama lasillinen punkkua. Edellisessä postauksessa väitin että piirakat ei oikein ole mun juttu mutta näköjään tähän on tulossa muutos sillä tässä tulee nyt toinen piirakkapostaus viikon sisään.

Chili-tonnikalapiirakka

25-30 cm vuokaan

- valmis ruis-kaurapohja ( laiska leipuri kun oon )

- 1 prk tonnikalaa

- 1 paprika

- 1 valkosipulinkynsi

- 100 g chilituorejuustoa ( tacotuorejuusto on myös hyvä )

- 2 kananmunaa

- 2 dl kermaa

- kuivattua tai tuoretta chiliä, savuchiliä tms

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä

- mustapippuria

- suolaa

- juustoraastetta

1. Sulata taikina jos käytät valmista ja taputtele se piirakka- tai irtopohjavuoan pohjalle ja reilusti reunoille. Valuta tonnikala, hienonna paprika sekä valkosipulin kynsi ja laita kulhoon.

2. Sekoita joukkoon tuorejuusto, kananmunat sekä kerma ja mausta suolalla, chilillä ja mustapippurilla. Jos raaka kananmuna ei nappaa mausta ennen kananmunien lisäämistä jotta voit maistella.

3. Ripottele päälle juustoraaste ja paista piirakkaa 175 asteessa n 35-40 minuuttia

Ja kylkeen se lasi punkkua. Esim jotain hyvää Valpolicellaa Italiasta. Moni Valpolicellapullo Alkossa pyörii siinä kympin tienoilla ja pahaa en ole vielä juonut joten aika kivalla hinnalla saa näinkin hyvää punkkua. Suosittelen. Ripassot erityisesti maistuu täällä ja viimeksi tuli ostettua yksi classico pullokin eikä sekään hassumpaa ollut. Ripassot ovat täyteläisiä, hilloisia ja meheviä ja tämä classico oli taas keskitäyteläinen, marjaisia sekä raikas. Kumpikin silti ihanan pehmeitä mutta maistuvia. Ei litkuja ollenkaan.

Ja takaisin sitten arkeen. Kuivaushuoneeseen hakemaan pyykkejä ja suihkun kautta valmistautumaan huomiseen työpäivään. Josta tottakai tulee loistava. 

"Life is good" !

Cafe-Tienda Espana

Aivan Hakaniementorin vierestä, Sörnäisten rantatieltä löytyy pieni ja herkullinen pala Espanjaa. Nimittäin Cafe-Tienda Espana. Kahvila ja deli jonka meininki osaa olla melko autenttinenkin joskus ja pelkästään hyvässä siis ehdottomasti.

Cafe-Tienda Espana löytyy nykyään myös rempatusta Wanhasta kauppahallista mutta sijaintinsa ja tunnelmansa puolesta tämä Hakaniemen kahvila on se mun juttu.

Helpotusta Espanjalaisten herkkuja kaipuuseen tuo ilmakuivatut kinkut jotka leikataan paikanpäällä taidolla, chorizot sekä lomo - kuivattu possunfile- ja mahtava juustotiski täynnä herkullisia juustoja. Kokonaista keitettyä mustekalaakin sai ainakin taanoin, 35 €/kg ja ilmeiseti suosion takia se on pysyvästikkin valikoimissa. Pitänee käydä kysäisemässä koska edelliset mustekalat missasin harmikseni.

Espanjalaiseen kahvillaan pakolliset suklaapullat löytyvät tottakai, joita ilman kenenkään ei pitäisi elää sekä oliiviöljyt, etikat, oliivit ja muut herkut. Yksi taivas lisää siis mun eloon ainakin. Nam ! 

Kahviakin kelpaa juoda vaikka sen suhteen hieman kriittinen olisikin, tunnustan olevani ja pientä lounastakin on tarjolla.

Kahvilaa ei ole myöskään hinnoilla pilattu ja lounas gazpachon tai bocadillon saa pöytäänsä neljällä eurolla. Myös delituotteiden hinnat on pyritty pitämään mahdollisimman lähellä Espanjan hintoja mikä tottakai on melko haastavaa tässä maassa mutta niin lähellä kuin mahdollista.

Tapaksen kaipuun iskiessä suuntana on ehdottomasti tämä pikku kahvila. Pientä syötävää saa heiltäkin mutta mielelläni ostan myös kinkut ja juustot mukaan ja nautiskelen tapakseni kotona, viinilasillisen kanssa tottakai.

Viimeisimmästä tapasillasta on jo hetki aikaa joten uuden aika olisi kai pian. Miten se onkaan päässyt unohtumaan, yksi mun ehdottomia lempi tapoja nauttia ruoasta. 

Edellisen kerran herkut olivat loistavia. Juusto ja kinkku Tienda Espanasta ja chorizo suoraan Bilbaosta tuliaisina. Lisäksi muutamat täytetyt paprikat, sekä pienistä valkoista pavuista tehtyä muhennosta Katalonialaisittain ja siihen seuraksi vielä Katalonian omaa makkaraa Butifarraa. Papumuhennos ei kuitenkaan ihan mennyt niin putkeen että siitä viitsisin kertoa enempää mutta harjoitukset jatkuvat. Omalla päällä keksien kun yrittää saada sen oikean lopputuloksen, vaatii se joskus muutaman kerran ennen kuin nappaa ja osuu kohdilleen.

Juuston meille suositteli kahvilan työntekijä ja ostoskassiin päätyi sitten sinihomejuustoa. Lisäksi saimme myös vinkin sen olevan vielä parempaa hunajan kera. Manchecco on yksi mun ehdottomia suosikkeja mutta tällä kertaa päätin uskaltautua poikkeamaan kaavasta ja ostin muuta. Eikä kaduta sitten yhtään. Juusto meni loistavasti leivän kanssa ja hunajasipaisun kera. Maku oli yksinään aika voimakas joten jos juustoja arastelee en ehkä suosittelisi tätä. 

Täällä kun taas tykätään että mitä voimakkaampi ja pahemman hajuinen sitä parempi, nappi valinta siis. Espanjasta muuten Italiaan, löytyykö muita taleggion ystäviä ? Sen haju kun saa jotkut jo melkeen yökkäämään ja musta se tuoksu on vaan ihana ! 

Kinkku leikattiin paikan päällä ja sitä saa tottakai juuri sen verran kuin haluaa. Ennen maistamista ei tietysti osteta mitään. Tämän kertainen kinkku oli kilohinnaltaan jo aika kallista, todella laadukasta kinkkua kun oli mutta edullisempiakin yleensä löytyy. 

Ja jos kinkku ei maistu voit ostaa chorizoa, lomoa - kuivattua possunfilettä- ja makkaroita. Lomo olisikin seuraavalla kerralla ostoslistalla, herkkua sekin ja ai että tätä postausta kirjoittaessa tulee muuten nälkä ! Jääkaapista löytyykin sitten vaan niitä tervellisempiä asioita kuten rahkaa, hedelmiä, marjoja, pari kananmunaa ja mantelimaitoa. Kaukana lomosta, juustoista ja kinkuista mutta arki on arki ja kun herkutellaan niin silloin herkutellaan.

Lihojen ja juustojen lisäksi tapasiltaan tottakai kuuluu vähän väriäkin, tällä kertaa täytettyjä pikku paprikoita. Pimientos del piquillot, öljyyn säilötyt paprikat saivat täytteekseen vuohenjuustoa. Ihan yhtä hyvin sinne olisi voinut tehdä vaikka tonnikalatäytteen tai mikä tahna ikinä nyt mieleen juolahtaa ja milloinkin maistuu.

Omat parikani oli raahattu Barcelonasta tännä kotimaan kamaralle mutta tiedän että näitä saa ainakin Stockan Herkusta sekä Hakaniemen kauppahallista.

Täytetyt paprikat

7 annosta

- 185 g kokonaisia pimientos de piquillo  säilykepaprikoita

Vuohenjuusto-yrttitäyte

- 225 g pehmeää vuohenjuustoa

- 1 tl sitruunamehua

- 1 murskattu valkosipulinkynsi

- n 4 rkl tuoretta hienonnettua silopersiljaa

- n 1 rkl tuoretta hienonnettua oreganoa

- suolaa

- mustapippuria

1. Valuta paprikat öljystä. Säästä öljy myöhempää käyttöä varten.

2. Laita vuohenjuusto kulhoon ja lisää joukkoon sitruunanmehu, yrit ja ohenna juusto sopivaksi paprikoista tulleella öljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

3. Täytä paprikat ja anna niiden kevätä jääkaapissa parisen tuntia ennen tarjoulua.

Niin helppoa se !

Herkullisia tapasiltoja sinnekkin :)

Tsaarin lohimunia ja gratinoitua parsakaalia

Kontulan pieni keittiö on ollut nyt elämän kolhuista johtuen hieman hiljainen mutta asiaan on taas tulossa muutossa. Toivottavasti siellä on joku vielä kuulolla kuitenkin. Rakkaan harrastuksen pariin, sekä blogi että ruoka, on nyt taas aika palata. Aika uusinkin kuvioin tässä tulevaisuudessa mutta niitä paljastellaan sitten kun niiden aika on. Syömistähän en tosiaan ole tietenkään lopettanut mutta energia on ollut kohdistettuna viime kuukauden ajan johonkin ihan muualle kun kuvailuun ja se ruokakin on ollut ei ehkä niin blogissa julkaistavan arvoista.

Ensi kesän suunnitelmissa siintänyt tutustumismatka Ranskaan on muuttuneiden olosuhteiden takia siirtynyt mielensopukoissa sijaitsevaan haaveiden kirstuun. Vaikka en itse paikanpäälle heti pääsekkään ja kirstu pysyy suljettuna voi sitä matkaa tehdä himastakin käsin. Fiilistellä...

Äidin siivotessa vanhaa kirjakaappia löytyi sieltä mukava opus. Kirja joka muistuttaa äidin omasta ranskan kiertomatkasta aikoja sitten. Ranska a`la carte, kirjassa on reseptejä ja kiertomatka ranskaan.

Kirja on vanha, vuodelta 1981 mutta oli se ruoka silloinkin hyvää.

Ensimmäinen resepti jonka kimppuun kävin, jo aikoja sitten oikeastaan oli uppomunat kiedottuna savukaloheen ja lisukkeeksi samasta kirjasta gratinoituja parsakaaleja tomaattimuhennoksella. 

Ihana keväinen/kesäin lounas ja super helppo valmistaa. Okei, uppiksista en vielä saa ihan mallikelpoisia ilman pientä siistimistä mutta mitäs se haittaa varsinkaan tuolla lohen sisällä. Parsakaalitkin gratinoin itseasiassa italialaisella juustolla mutta kaikki ei ole ihan niin justiinsa.

Tomaattimuhennos ja parsakaalit toimivat todella hyvin kimpassa, uusi lempparilisuke siis kehissä ja ei ne lohimunatkaan hassumpia olleet. Loistavaa brunssiruokaakin vaikka.

Tsaarin lohimunat

4:lle

- 4 kananmunaa

- n. litra vettä

- 1 tl suolaa

- 1 rkl etikkaa

- 4 suurta ohutta viipaletta savulohta

Koristeeksi 

- 4 tl kaviaaria tai muikunmätiä

1. Kiehauta vesi, suola ja etikka kattilassa. Riko muna kerrallaa veteen. Kokoa valkuainen lusikalla ja anna kiehua hiljalleen 3-4 minuuttia, kunnes valkuainen tuntuu kiinteältä.

2. Nosta munat vedestä reikäkauhalla ja anna niiden valua.

3. Pane uppomunat lohiviipaleiden sisään ja aseta ne liitoskohta alaspäin tarjoululautaselle.

Gratinoitua parsakaalia tomaattimuhennoksen kera

4:lle

- 600-800g tuoretta parsakaalia

- 3-4 suurta kaltattua tomaattia, itse käytin Mutin tomaattimurkaa

- 3 rkl öljyä

- ( 1,5 rkl tomaattisosetta )

- suolaa

- vähän juustoraastetta

1. Silppua tomaatit jos käytät tuoreita. Pane ne kattilaan. Lisää öljy, tomaattisose, suola ja basilica. Keitä muhennosta ilman kantta kunnes se sakenee.

2. Halkaise parsakaalit pitkittäin ja keitä ne pehmeäksi vähän suolatussa vedessä. Anna niiden valua hyvin ja pane ne kevyesti voidellulle uunivadille. Ripottele juusto parsakaalien päälle.

3. Gratinoi parsakaalit uunissa nopeasti niin että juusto saa väriä. Tarjoile lämpimänä tomaattimuhennoksen kanssa.

Kesän lapsi mä oon ...

Ihan harmillisen harvoin täällä blogin puolelle ehtii nykyään pyörähtämään. Jotain täällä silti kiireestä huolimatta syödään. Eikä se oikeastaan ole edes pelkästään kiirettä vaan ajatuksien muualla olemista ja yleistä saamattomuuttakin. Nyt riittää jo mulle ainakin tämä harmaus ja talvi. Saisi se kevät oikeasti kohta jo tulla. Isosti täällä ollaan kuitenkin kiitollisia näin iisistä talvesta joka meillä tänä vuonna on. Usein olenkin jo maininnut että talvessa ei valitettavasti ole mitään mikä tekisi siitä mun mielestä mukavaa aikaa. En harrasta talviurheilua, ihan samaa lenkkeilyä kuin kesälläkin. Ainut vaan että ilman lunta ja jäätä se on 100 kertaa mukavempaa. En pidä lumesta, pakkasesta tai pimeydestäkään. En myöskään kauppojen talvisesta vihannesvalikoimasta. Kesällä nekin on vaan niin paljon parempia. Talvisin tuntuu kamalan ylivoimaiselta myös pitää yllä mitään omaa elämää. On vain työ ja hima + lenkkipolku. Tai ehkä tämä on nyt hieman kärjistettyä, onhan tässä viimeisen parin viikon aikana käyty jo kahdesti ulkona syömässäkin illalla ja tehty toki muutakin mutta kyllä se sohva vaan kuluu talvisin ainakin tuplasti enemmän kuin kesällä.

Mutta marinat sikseen. Tein sunnuntaina sellaisen "mitä ihmettä keksisin ruoaksi " kohtauksen jälkeen pitkästä aikaa ihan rehellisiä kanankoipia uunissa. Lisukkeeksi ne saivat mun ikisuosikkia tsatsikia sekä eräänlaisen kesäkurpitsapaistoksen.

Broilerit marinoin savupaprikalla, balsamicolla, suolalla ja pippurilla sekä valkosipulilla. Otin niihin pinnan pannulla ja laitoin uuniin noin tunniksi.

Lämmin kesäkurpitsasalaatti

2 annosta

- 1 iso kesäkurpitsa

- nippu basilicaa tai muuta mieleistä yrttiä

- 80 g saksanpähkinöitä

- valkosipulia

- suolaa

- pippuria

- tuoretta tai kuivattua chiliä maun mukaan

- oliiviöljyä paistamiseen

1. Paahda saksanpähkinät kuivallaa pannulla ja murskaa niitä hieman Viipaloi kesäkurpitsa ohueksi siivuksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Murskaa valkosipulinkynsi sekä hienonna chili jos käytätä tuoretta. 

2. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja lisää kesäkurpitsa, valkosipuli sekä chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista ainekset kevyesti. Lisää pähkinät sekä basilica tai muu yrtti ja tarjoile lisukkeena lihalle, kanalle tai kalalle.

Tsatsiki

- 1 prk kreikkalaista jugurttia

- 1/2 kurkku

- valkosipulinkynsi

- suolaa

- mustapippuria

- hunajaa

- punaviinietikkaa

1. Raasta kurkku ja laita se siivilään valumaan. Sekoita jugurtin joukkoon noin tl hunajaa, murskattu valkosipuli, pieni loraus punaviinietikkaa sekä valutetut kurkut.

2. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja anna teketyä jääkapissa hetki. Valmiin tsatsikin päälle voi valuttaa hieman extra neitsyt oliiviöljyä. 

Tsatsikia voi myös maustaa esim tillillä josta pidän itse todella paljon. Tällä kertaa sitä ei vain ollut joten ilman meni ja upposihan tämä näinkin.

Ihanaa alkanuttaa viikkoa sinne :) Kyllä tämä elo kai täällä Kontulankin pieenssä keittiössä alkaa kohta hieman piristymään. Toivoin ainakin näin.

Aika helmi salaatti sekä hieman apukokin työnkuvasta

Täällä on taas herkuteltu mahtavilla salaateilla, viimeksi sunnuntaina ihan vain viikonlopun kunniaksi. Ankanrintaa, punaisia luumuja, varsisipulia, seesaminsiemiä sekä ankanrasvassa paistettuja herkkusienä. Kastikkeena ikisuosikki ehta ja aito Modenasta kotiin kannettu balsamico sekä uusi lemppari kurpitsasiemenöljy. That`s it etkä muuta kaipaakaan.

Vaikka tämä salaatti oli herkullinen ei se vetänyt vertoja tätä edeltäneellä ehkä oman elämäni parhaalle salaatille. Karitsaa, muhammarraa sekä kranaattiomenaa ja persimonia. Ohjeen löydät täältä. Tätä ankkasalaattiakin kannattaa silti kokeilla, hyvää se on ja helppo valmistaa.

Blogissa on edelleen postaustahti ollut hieman verkkaista sorttia. Selitys pysyy samana, työ kun haittaa vapaa-aikaa. Töiden lisäksi blogiaikaa on kuitenkin syönyt myös hieman mukavampi asia. Olen hikipäässä suunnittelut viime päivät tulevan kesän pientä Ranskan matkaa. Pariisi, Lyon sekä  Dijon olisivat vierailulistalla. Lähitulevaisuudessa luulenkin että Kontulan pieni keittiö alkaa keskittymään kyseisen maan ruokakulttuuriin, perus ranskalaiseen keittotaitoon, maan moniin loistaviin kokkeihin sekä tottakai ranskalaisiin viineihin. Matkojen suunnittelu on parasta lääkettä mun joka talviseen mieleen hiipivään pieneen apeuteen. Kaikista eniten sitä tekisi mieli hoitaa syömällä, herkuttelemalla ja löhöilemällä mutta kun ne asiat ei vaan oikeasti nosta mieltä sitten loppuenlopuksi yhtään. Tutustuminen tulevaan matkakohteeseen sen sijaan on ihan mahtava tapa hoitaa kaamostuskaa. Se kuulkaas toimii.

Pienen illallisetkin olisi tarkoitus parin viikon päästä muutamalle ystävälle järjestää ja vaikka kuinka se aina pientä stressiä tuottaakin rakastan näitä iltoja sekä niiden suunnittelua. Mitä ruokaa sitä laittaa, koska sen ehtii tehdä ja huh mitä kaikkea. Apukokin vahvimpia puolia tällaiset suunnittelut ei ole mutta onneksi sille voi sitten delekoida kaikki ne kivat apukokin tehtävät kuten vihannesten ja kasvisten kuorimiset, niiden ihan pikkiriikkiseksi pilkkomiset ja mm keittiön siivouksen. Kaikki apukokin tehtävät eivät edes sijoutu keittiöön, niihin kuuluu myös koko kämpän siivous, kissojen varpaiden putsaus töhnästä sekä niiden kynsien leikkaus ja muuta ihanaa. Nakukissojen varpaan välit kun keräävät sellaista hurmaavaa mustaa rasvaista töhnää aikojen kuluessa. Ihan tällaisena sivuhuomatuksena näin ruokablogissa :D 

On onni omistaa oma apukokki. Kai sitä pitäisi vaikka muistaa jotenkin näin ystävänpäivänkin lähestyessä. Ehkä illallinen jossain kivassa paikassa vaikka tai jonkinlainen mahtava kotona itse tehty herkku. Katsellaan.

Sekava porkkanasalaatti

Porkkana on meidän yksi ehdoton lemppari raaka-aine. Menee kaikkeen, alkuruoasta jälkkäriin, maistuu hyvältä ja on terveellistäkin. Bongasin taanoin Lauran Tähti blogista ohjeen Marokkolaisvaikutteiseen porkkanasalaattiin. Salaattiin tulee myös fetaa mikä ei kyllä ole niin Marokkolaista mutta maistuu mulle aina ja ikuisesti !

Marokkolaiset maut on myös porkkanan lisäksi omalla suosikkilistalla. Korianteri ja minttu sen sijaan ei ja korvasinkin Lauran reseptissä poiketen nämä taas yhdellä suosikillani; basilicalla. Sekava Marokkolainen porkkanasalaatti siis. En nyt koipioi ohjetta tänne eli Lauran blogista voitte kurkata sen.

Porkkanat maustettiin valkosipulilla, jeeralla, kanelilla sekä paprikalla ja tietysti suolalla ja pippurilla. Itse pidän paljon uunissa tai grillissä paahdetusta sitruunasta ja tein tämänkin ohjeen kohdalla niin että laitoin sitruunan puolikkaat ensin uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi ja käytin niiden mehun vasta sen jälkeen. Salaatti oli herkullista ja ihan takuulla tehdään tätä vielä monta kertaa. Aika samalaisia on tullut tehtyä ennenkin. Suht samoilla mausteilla ja lisänä avocadoa sekä lohta. Nam !

Pikkuhiljaa pitäisi iskeä kiinni myös Barcelonan postaukseen. Kiire on vaan taas vähän vienyt voiton musta ja duunia riittää. Kuvat pitäisi käydä läpi ja tiedättehän...ei se bloggaaminen aina ole ihan niin kovin iisiä. Kirjoitampa nyt muutaman sanan ja laitan pari kuvaa perään. Ei, ei se niin mene. Pitää miettiä, laittaa linkkiä, ladata ylipäätänsä kuvat koneelle, käydä ne läpi, valita parhaimmat, kirjoittaakin jotain ja vaikka mitä. Silti, tämä on ihan huippu harrastus. Harmi vaan että työnteko vähän tuppaa häiritsemään tätä omaa elämää.

Muutama ravintolavinkki on siis luvassa ja paljon ihania ruokakuvia. En taas muista koska olen viimeksi syönyt niin plajon ihania herkullisia asioita kun tuolla Barcelonan reissulla. Kyllä Espanja on hyvä maa !

Kikherneitä pinaatin ja uppomunan kera

Hola ! Loma alkaa olla taas lusittu tältä erää. Tai lomaa on vielä pari armollista päivää jäljellä mutta Barcelonasta on jo kotiuduttu tänne hyiseen koti Suomeen. Hyi että on kylmä ! Barcelona helli meitä reilulla 15 sta asteen lämmöllä ja auringolla. Mikä ihana pieni pakomatka tästä kylmästä todellisuudesta ja arjesta. Entistä enemmän olen vakuuttunut siitä että mua kuljettanut haikara päästi vahingossa irti tässä Suomen kohdalla, liekö sen varpaat jäätyneet kun tammikuun lapsi on kyseessä ja syntymävuotenani oli hurja talvi. Johonkin muualle se haikara oli matkalla, varmasti. Sen verran tämä kylmyys ja talvi alkoivat heti kotiin paluun jälkeen ottamaan päähän että oli taas halpojen lentojen hakukone kovassa käytössä ja muutamalla hotellisivustollakin tuli vierailtua. Taitaapa kuitenkin mennä niin että kesään asti saa uutta reissua odottaa. Siihen asti on lämmiteltävä kotona ja tehtävä itse hyvää ruokaa sekä muistettava välillä ostaa se viinipullo illan iloksi.

Kontulan pieni keittiökin on taas ollut kovassa käytössä. Päätin Campasimpukan innoittamana minäkin iskeä hampaani kiinni pienee keittokirjahaasteeseen. Liikaa ohjeita odottaa kokeilemista. Niitä on niin tietokoneella kirjanmerkeissä sekä lukuisissa keittokirjoissa tuolla hyllyssä. Yksi kirja on jo pitkään ollut sellainen että joku päivä mä teen näitä ja aina se jää. Muutamaa reseptiä on tullut kokeiltua ja vakkariksikin on muutama jäänyt mutta nyt iskeen kirjaan kiinni kunnolla. Lupaan itselleni ja samalla teillekkin että tämän kuluvan vuoden aikan teen tästä kirjasta ainakin 12 reseptiä. Yhden vähintään per kuukausi. Saas nähdä kuinka käy !

Ja tämä kirjahan on Ferran Adrian The Family Meal. Edesmenneen El Bullin henksuruokareseptejä siis.

Urakan aloitin tänään pinaatti-kikhernehöystöllä joka tarjoillaan uppomunan kera. Hyvää ja simppeliä, mitäs muuta sitä lomalla kaipaakaan. 

Kikherneitä pinaatin ja uppomunan kera

2 annosta

- 65 g pakastepinaattia

- 2 kypsää tomaattia

- 2 rkl oliiviöljyä

- 2 valkosipulinkynttä ( itse käytin yhden, kaksi kuulostaa paljolta )

- hyppysellinen jauhettua kuminaa

- 320g kypsiä kikherneitä

- 2 dl kanalientä

- 1 ruokalusikallinen maissijauhoa ( en itse käyttänyt tätä )

- suolaa ja mustapippuria

- 3:n minuutin uppomunia tarjoiluun

1. Sulata pinaatit. Tee tomaateista sosetta sauvasekoittimella. Laita tomaattisose siivilään kulhon päälle ja anna valua itsekseen noin 15:sta minuttia. Hienonna tällävälin valkosipuli.

2. Kuumenna öljy pannulla. Lisää valkosipuli ja tomaattimurska. Lisää kikherneet ja kypsennä noin 30 sekunttia. Lisää kanaliemi ja kiehauta. Lisää pinaatit. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla.

3. Sekoita maissijauho pieneen määrään kylmää vettä ja lisää se kikherneiden ja pinaatin sekaan. Kypsennä niin että kastike hiukan sakenee.

Omaan versiooni lisäsi vielä hieman savupaprikaa sillä se on vaan niin hyvää. Se sopikin hyvin annokseen vaikkei alkuperäisessä ohjeessa ollutkaan.

Ja tässä vielä oma annos sekä kirjassa oleva lopputulos. Hieman värieroa havaittavissa paprikan takia ja jotenkin toi mun uppomuna ei ihan niin pyöreä ole mutta makuhan se on tärkein.