Tickets ja mies sen takana

Jos luet edes hieman ruoka-aiheisia uutisia ja seuraat vähänkin maailman menoa tiedät varmasti edesmenneen El Bullin ? Ravintolan josta oli tullut hirviö. Hirviö joka valittiin ennätykellisesti 5 kertaa maailman parhaaksi ravintolaksi, ravintolan jonne vain 8000 onnellista 2 miljonaasta halukkkaasta pääsi vuosittain syömään.  Kaikesta hypestä ja asiakasvirrasta huolimatta ravintola teki tappiota puoli miljoona vuodessa.

Itse en valitettavasti ikinä päässyt syömään kyseiseen ravintolaan, liekö syy se että menetin sydämeni tälle kaikelle ruualle ja muulle sen ympärillä vasta El Bullin sulkeutumisen jälkeen. Tosin siihen aikaan pientä intoa oli jo havaittavissa, mutta tosiasia on että etten todennäköisesti olisi ollut silloin vielä valmis tuhlaamaan asuntolainan kuukausi lyhennyksen verran yhteen illaliseen, saati edes saanut näin tavallisena tallaajana pöytää varattua sieltä.

Jos tiedät El Bullista edes hieman, tiedät varmasti Ferran Adrian, pienen pörröpäisen miehen. Miehen joka nosti  mielikuvituksellisella ja rajoja rikkovalla avantgarde keittiöllä Espanjalaisen gastronomian maailman maineeseen. Ferranin, jota toiset ylistävät ja jonka ruokafilosofiaa toiset kammoksuvat. Maailman parhaan kokin, jonka viitan hänelle luovutti itse Joel Robuchon omilta harteiltaan. Kokin joka loi jotain aivan uuttaa ja uskomatonta vanhasta Espanjalaisesta ruoka kulttuurista, kokin joka yhdessä veljensä kanssa loi El Bullin ja hermostutti Espanjalaiset keittäjäkollegansa sekä taideväen tekemällä ruuasta taidetta. Oli miten oli, Ferran oli ja on vieläkin yksi aikamme suurimmista ja innovatiivisimmista kokeista ikinä. Hänen opissaan ovat olleet monet maailman tämän hetkiset huippukokit kuten Rene Redzep, Massimo Bottura, Jose Andres, Grant Achatz sekä monia monia muita.

Kun tiesit Ferranin ja hänen saavutuksensa saatat myös tietää hänen pikku veljensä Albert Adrian ?
Albertin joka aloitti El Bullissa 15 vuotiaana vain vuosi veljensä jälkeen, ainoastaan muutama kuukausi keittiökokemusta alla.  Miehen joka on ollut yhtälailla rakentamassa historiaa El Bullin nimissä kuin iso veljensä johon kaikki mediahypetys kulminoitui.

Häntä on sanottu yhdeksi aikansa mielikuvituksellisemmisillista jälkiruokakokeista, puhutaan jopa jälkiruoka vallankumouksesta minkä hän oon saanut aikaan avantgarde tyylisillä jälkkäreillään.
Vaikka hän ei ole yhtä tunnettu kuin veljensä tavallisen kansan keskuudessa ei se tarkoita sitä ettei hän olisi tunnettu maailman huippukokkien keskuudessa. Hän kerää ylistyssanoja niin veljeltänsä kuin muiltakin oman alansa huipuilta. Monen artikkelin otsikko Albertista kuulukin seuraavasti ”onko hän maailman aliarvostetuin kokki”?

Kun El Bulli sulkeutui Albert lähti toteuttamaan omia ideoitaan. Tickets joka vieläkin kulminoituu mediassa kumpaakin veljekseen on silti enemmän Albertin oma luomus, tottakai veljensä on mukana liittolaisena ja sijoittajana mutta Albert on tällä kertaa se pääjehu.

Tickets joka on jotain tavallisen Espanjalaisen tapasbaarin ja El Bullin väliltä. Se on ollut alusta asti suuri menestys johon joutuu odottomaan pöytää kuukausia. Se onkin tällä hetkellä yksi maailman vaikemmin varattavista ravintoloista. Pöytä pitää varata Espanjan aikaa keskiyöllä tasan kaksi kuukautta etukäteen.  Jos et ole silloin näppäimistöllä kun uusi päivä varausjärjestelmään aukeaa on turha toivoa pöytää.

Muistan kun istuin viime vuonna lokauussa American Barin tiskillä perjantaina ja varasin pöytää meille sinne joulukuulle. Vastaus tuli Espanjankielellä, eikä pienintäkään aaavistusta viestin sisällöstä. Jotenkin kuitenkin onnistuin vahingossa peruuttamaan varauksen ja jouduin surunmurtamaksi, me ei ehkä päästä sinne ! Uusi yritys hetken päästä ja tällä kertaa soitto Espanjaa taitavalle siskolleni keskellä yötä. Vain herättääkseni hänet pienen tulkkaus avun toivossa. Onnistuin. Meillä oli pöytä varattuna !

Tätä kirjoittaessa Tickets on ansainnut ensimmäisen michelintähtensä, ja median valokeila on siirtynyt Ferranista Albertiin. Toki myös vieläkin tupsahtelee Ferranin haastatteluita mutta tällä hetkellä enemmän saamme lukea Albertin omista luomuksista sekä tasaiseen tahtiin avautuvista ravintoloista.

Myös vieressä oleva Albertin toinen luomus Grados 41 sai ensimmäisen tähtensä. Näistä Tickets on enemmän ehkä oman rahan paikka kun taas Grados 41 tarjoilee nimensä mukaisesti 41 annoksen tastingmenua, tapastyyliin sekin. Jos Ticketsiin on vaikea saada pöytää niin 41:seen se on vielä vaikeampaa. Ravintolaan otetaan illastamaan ainoastaan 16 henkilöä illassa ja menu kustantaa juomien valinnasta riippuen 200-265 euroa.

Nämä ravintolat eivät ole Adrianin ainoat luomukset, vaan nyt juuri suurella hypellä viereen avautunut Pakta yhdistelee Japanin ja Perun keittiötä joka tyylisuunnaltaan tunnetaan Nikkei Cuisinena ja vielä näiden lisäksi on avautunut oma vermuteria nimeltä Bodega 1900. Kaikki nämä siis samalla kadulla. Edellä mainittu Bodega on ainakin tarkoitus käydä tsekkaaamassa tammikuun Barceloonan matkalla.

Siinä missä 41 degreessisä on yksi menu tarjolla ja sitä kutsutaankin mini el bulliksi , Ticketissä meno on taas rennonmpaa ja voit valita listalta mieleisen määrän tapaksia tai heittäytyä tarjoilijan vietäväksi niinkuin me teimme viimeksi. Toisin sanoen hän valitsee annoksia pöytäseuruueelle niin kauan kun ilmoitat että on aika siirtyä jälkiruokiin. Ja niitä annoksiahan riitti, aina halusi maistaa vielä yhden.

Tickets on ympäristöltään leikkisä jopa hauska paikka, missä sirkusteema tulee hyvin esille niin jäätelökärryineen kuin silinterihattuun pukeutuneen ovimiehen meiningistä.

Nyt itse asiaan eli ruokaan. Syötiin melkoinen määrä eri annoksia, kuvatulva siis tiedossa. Sen enempää nämä annokset eivät selittelyjä kaipaa. Innovatiivista tapasta ja yksikään annos ei pettänyt.

Alkuun El bullin yksi signature annoksista eli ”oliiveja”. Nämä maistuvat oliiveilta, onhan ne niistä tehty mutta sisälmys on nestemmäinen eli olivii toisin sanoen possahtaa suuhusi ja levittää täyteläisen makunsa ympäri suuta.

Söimme myös aivan loistavaa Joseliton ilmakuivattua kinkkua, parasta ikinä ja tomaattileivän kanssa tottakai. Jos joskus satut törmämään kyseisen valmistajan kinkkuun suosittelen lämpimästi maistamaan.

Sitä tarjoillaan vain harvoissa ravintoloissa ja kinkku onkin saavuttanut lähes mystisen maineen, koska Joseliton tuotanto on vähäistä ja usein kinkut on varattu / maksettu vuosiksi etukäteen.

Hauskat juustolla täytetyt "airbagit"

Fritattua merilevää, loistavaa naposteltavaa

Seuraavasta annoksesta tulee melko kotoinen olo, eikö ? 

Jotain hapankorpuntapaista, riimilihaa, tilliä sekä etikkaista marinoitua punasipulia

Appelsiinia, oliiviöljyä ja suolaa. Loistava yhdistelmä sekä erittäin yksinkertainen.

Tonnikalatuutteja

Avocadocannelooni

Veitsisimpukoita

Noi"kaviaaripallerot" joita monissa annoksissa näkyy ovat yksi veljesten luomuksista molekyyligastronian saralla, niitä voit tehdä niin kotoisesta puolukka mehusta tai vaikka oliiviöljystä. Tarvitset vain lääkeruiskun sekä muutamun taikapulverin.

Ostereita kahdella tavalla joista toinen oli Aasiatyylinen ja toinen melko naturel

Paneroitua munakoisoa

El Bullistakin tuttu annos, vauvakalmarit.

Kinkkua ja perunaa

Ja loppuun pihvi ja paistettua pikkusalaattia. Siis PIHVI ! Täydellinen sellainen ja mikä parasta, sen sai suolata ihan itse oman makunsa mukaan.

Jälkiruokia oli kolme kappaletta mutta vain kaksi niistä pääsi kuviin. Tässä kohtaa seurueemme taisi olla jo niin pyörällä päästään noista kaikista ihanista mauista että kuvaaminen jäi ja siinä samalla katosivat muistikuvat mitä jälkkärit olivat. Herkullisia kuitenkin.

Juomista vielä muutama sanainen.

Alkuun otimme pullon Juve Y Campsin Gran Juve Brut Gran Reservaa, yksi parhoista cavoista mitä eteeni on ikinä tuotu. Pullo kustansi 42 euroa mikä mikä on erittäin vähäinen hinta verrattuna siihen että El corte inglesin viiniosastolla kyseinen puteli maksoi 32 euroa. Muutenkin juomat on hinnoiteltu erittäin maltillisesti, pullo Möetin shanmppanjaa kustantaa vain 55 euroa kun se taas meidän kotoisassa alkossa kustantaa noin 44 euroa pullo.

Loppu sanoina sen verran että jos suunnittelet reissua Barceloonaan niin suosittelen lämpimästi että yrität saada pöydän tästä ravintolasta, täällä hintalaatu suhde on yksinkertaisesti ihan tajuttoman kohdallaan.

Itse pääsemme herkuttelemaan tänne taas tammikuussa ;)

Kahden tähden ruokaa Berliinissä

Muutama vuosi takaperin Berliinin matkallamme kävimme mm syömässä kahden Michelintähden ravintolassa. Ruoka oli loistavaa kuten nyt saattoi odotaakin. Reinstoff sijaitsee Mitten pohjoisosassa vanhassa tehtaassa, hyvin hiljaisella kadulla ja oikeastaan olisi ollut aika vaikea kuvitella siellä olevan ravintolaa ellei taxikuski olisi meitä suoraan ovelle vienyt.

Postauksen kuvien laatu on hieman heikko, pahoittelut siitä. Ravintolat kun eivät ole valaistukseltaan mitään kuvaajan unelmapaikkoja.

Itse Reinstoff oli itseasiassa halli jota oli tehty kotisammaksi erilaisilla rakenteilla. Palkeilla ja muilla. Tila oli miellyttävä ja sellainen mistä itse pidän. Asiakaspalvelu oli hyvää, lukuunottamatta pientä pakkomyynnin yritystä. 

Ruokalajien määrän sai valita viiden ja kahdeksan väliltä ja me halusimme viisi. Katsoimme menusta ruoan jonka halusimme jättää pois. Valitsimme annoksen sen perusteella mitä menussa luki ja kyseinen annos vaikutti siltä että sitä haluamme vähiten syödä. Tarjoilija kuitenkin kertoi että sitä ei kannata jättää pois missään nimessä ja pienen keskustelun jälkeen jätimme pois erään toisen annoksen ja otimme tämän tarjoilijan "suositteleman" menuumme. Myöhemmin kuitenkin tajusimme että annos jonka otimme oli väliraikastaja ja pois jättämämme annos oli menun ainut liharuoka. Vieläpä sellainen mistä olisimme varmasti  pitäneet. Tarjoilijan tarkoitus olikin siis ilmeisesti vaan saada meidät ottamaan kuusi ruokalajia, muuten en usko että hän olisi tällaista suositusta tehnyt. Hän epäonnistui myynnissä ja asiakkaan lukemisessa sekä meiltä jäi yksi ihana annos pois. Tilalle saimme siis väliraikastajan ja se ei edes valitettavasti ollut kenenkään mieleen.

Söimme siis viiden ruokalajin menun. Oikeastaan ruokalajeja oli enemmänkin kuin viisi sillä alkuun ja lopuksi tarjoillaan vielä pieniä "tapaksia". Aluksi pieniä suolaisia; waiking up the senses ja lopuksi makeita "tapaksia", stroking the senses. Molemmat setit olivat loistavia. 

Viiden ruokalajin menu oli muistaakseni noin 80 €/hlö ja viinit sekä muut juomat siihen päälle. Ei mitenkään kovin kallista siis. Alkuun joimme Saksalaista kuplivaa orgaanista Rieslingiä magnumpulosta, loistavaa sellaista ! Suosittelen jos joskus tulee moista vastaan. 

Seuraavakin viini oli Saksalaista, heidän oma Pinot noirinsa siellä tutumpi nimellä Spätburgunder. Jos olet Pinot noirin ystävä suosittelen maistamaan tätä seuraavan kerran kun ravintolassa sellaiseen törmäät. Se ei kovin yleinen meillä täällä Chileläisten viinien luvatussa maassa ole mutta kyllä siihen aina välillä törmää. Ota koppi seuraavan kerran ja maista. Rypäle siis on Pinot noir mutta Saksalaiset eivät suostu käyttämään sitä nimikettä rypäleestä. Heillä on omansa.

Menu valintamme oli quite near eli makuja läheltä. Vaihtoehtona olisi ollut myös far away mutta haluttiin nähdä mieluumin niitä paikallisia raaka-aineita.Tuttuja makuja löytyi paljon. Esimmäinen ruokalaji muistutti kovasti rosollia mauiltaan vähän stailimmassa muodossa tottakai.

Toisena ruokalajina oli graavattua siikaa fenkolimajoneesilla ja ruiskrutongeilla.

Seuraava annos oli vuohenjuustoa ja oikeastaan melko mitäänsanomaton. Ei mikään made in heaven muttei toki huonokaan. Tästä annoksesta ei ole jäänyt mitään mieleen, se kai kertoo jo kaiken.

Tässä välissää tarjoiltiin se väliraikastaja. Omituinen, jopa hieman parfyyminen glögin makuinen päärynä. Liian makea raikastajaksi mielestäni. Glögiä huhtikuussa ? Ei kiitos. Henkilökohtaisesti en myöskään pidä päärynästä. Mieluumin olisimme syöneet sen liha-annoksen mutta nyt kävi näin.

Näiden kahden pienen notkahduksen, vuohenjuuston sekä päärynän jälkeen Reinstoff teki paluun sinne loistavalle tasolle. Purotaimenta ja tattikastiketta. Paras annos tässä menussa

Ja jälkiruoaksi ihanaa suklaata, kinuskipisaroita ja jäätelöä.

Tällaisen herkkusuuna tämä ei onneksi päättynyt tähän. Lopuksi vielä ne makeat "tapakset".

Kaikin puolin onnistunut ilta ja mitään kummempaa marinaa en keksi paikasta. Mitä nyt pientä arvosteltavaa löytyy, kuten aina. Se huono puoli siitä että itse työskentelee alalla.  

Palvelu oli hyvää joskin aika "sielutonta" mutta se näiden paikkojen tyyli.  Tämä tarjoilijan ns pakkomyynti meininki hieman kiukutti mutta se unohtui nopeasti kaiken muu ollessa hyvin. 

Kaikinpuolin hyvä kokemus ja suositeltava jos Michelintähtiä Berliinissä haluaa kokeilla.

Restaurant Reinstoff

Osoite: Schlegelstraße 26c,10115 Berlin, Saksa

Puhelin:+49 30 3088 ext. 1214

Ravintolan kotisivut.

Ravintola Osteria Francescana; onnea Modenassa

Silloin kun tämänkin blogin takan hääräävä kaksikko lähtee matkalle se tarkoitta yhtä asiaa, ruokaa. Hyvää sellaista ja paljon. Tämän kesän Italian reissu ei ollu tässäkään tapauksessa poikkeus ja tässäpä yksi matkan ehdottomia kohokohtia, Osteria Francescana.

Osteria Francescana on Italiassa, tarkemmin Emilia Romagnanan alueella sijaitsevasta Modenasta
löytyvä pienen pieni vain 28 asiakaspaikan, moderni sekä intiimi ravintola.

Sen omistaja keittiömestari Massimo Bottura on tämän hetkisen Italialaisen gastronomian ehkäpä tunnetuin kasvo, varsinkin kun puhutaan modernista Italialaisesta keittiöstä.

Osteria Fransescana on keikkunut San Pellegrinon järjestämän World 50 Best restaurants äänestyksen kärkipaikoilla viimeiset 5 vuotta. Vuonna 2013 se nousi 3 lle sijalle heti Kööpenhaminalaisen Rene Redzepin luotsaamaan Noman sekä Katalonialaisen, tarkemmin Gironassa sijaitsevan Rocan veljesten El Celler de can Rocan jälkeen. Ei ihme siis että sinne reissataan yksityiskoneilla ympäri maailmaa vain ruoan vuoksi. Mekin matkustimme Italian reissullamme Modenaan vain yhdeksi yöksi eikä Modena kuulunut matkasuunnitelmaan ollenkaan, ennenkuin sähköposti ilmoitti että olimme onnistuneet saamaan  pöydän ravintolasta.

Botturan rakkaus ruokaan alkoi mistäpä muualtakaan kuin äitinsä keittiöstä sekä kotoisista perheaterioista sukulaisten parissa jo nuorena. Hän opiskeli lakia kunnes huomasi tienvarressa sijaitsevan trattorian olevan myynnissä, osti sen ja päätti pitää hiukan taukoa opiskeluista. Tauko taisi hieman venähtää ja oppia on haettu matkan varrella alan huipuilta kuten Ranskalaisen Alain Ducassen Louis XV :sta sekä Espanjalaisen Ferran Adrianin edesmenneestä El Bullista.

Taiteesta ja oman alueensa ruokakulttruurista inspiroituneena Bottura on ansainnut 3 Michelin tähteä sekä lukuisia muita palkintoja pitkällä urallaan.

Saimme keskustella hänen kanssaan hetken ruokailun lomassa ja hän kertoi että vuosi 2011 oli suurin vuosi tähän mennessä hänen urallaan. Silloin napsahti mm kovasti jokaisen kokin himoitsema kolmas Michelin tähti. Samana vuonna napsahti myös World 50 Best restaurant äänestyksessä 4 sija, Best Italian restaurant of the year kunnia sekä Chef choice awardin voitto.

Näiden lisäksi Bottura palkittiin International academy of gastronomyn toimesta Grand Prix de l'Art de la Cuisine äänestyksessä vuoden kokiksi. Saman tunnustuksen ovat saannet myös sellaiset nimet kuin Joél Robuchon, Tomas Keller, Juan Mari Arzak, Ferran Adrian, Joan Roca, Heston Blumenthal, Rene Redzepi sekä Alain Ducasse.  Melko kovassa seurassa herra siis painii. Tätä valintaa hän arvosti erittäin paljon eikä ihme.

Tällä hetkellä Osteria Francescana on Worls 50 Best restaurant rankingin kolmas ja kuka tietää mikä sijoitus on ensi vuonna.

Botturalla kuin myös monella muullakin huippukokilla, on vahva luottamus oman alueensa raaka-aineisiin ja asuialuuensa ruoka tradioihin sekä historiaan. Siinä missä Brasialaisen Domin Alex Atala uskoo Amazonin luontoon ja ammentaa inspiraationsa sen antimista tai skandikeittiö nojaa Rene Redzepin johdolla pohjoismaalaisiin puhtaisiin makuihin niin myös Bottura luottaa Emilia Romagnan alueen raaka-aineisiin aina täyteläisestä parmesanista siirappiseen balsamicoon.
Kuten hyvin tavallista myös Botturan ruuaasa näkyy miten uusi moderni keittiö kohtaa kauniiissa  sopusoinnussa vanhan italialaisen ruokakulttuurin ja sen maut.

Se tunne kun istahtaa ravintolaan mikä on maailman kolmanneksi paras, mistä pöytä on ollut varattu jo kolme kuukautta etukäteen ja minkä ruokaa olet jo käytännössä syönyt silmilläsi sen kolme kuukautta itse iltaa odottaessa on jotain käsittämätöntä. Kaikki ympäriltä unohtuu, ei haittaa tuleva hieman suurempi lasku, eikä murheet paina. Tässäkin tapuksessa olimme jo ehtineet moneen otteeseen tutustumaan annoksiin internetissä sekä lukeneet useita haastatteluja Botturasta sekä arvosteluja Osteria Francescanasta. Olimme tutustuneet herran historiaan ruoan parissa ja ehtineet perehtymään hänen ruuanlaitto filosofiaansa. Teemme näin aina kun joku ravintola odottaa meitä, se on itse asiassa suuri osa tulevaa kokemusta .

Menu vaihtoehtoja ravintolassa oli kolme, traditions, classics sekä sensations.
Valinta oli ensiksi traditionsin kannalla mistä olisi löytynyt peri italialaista ruokaa aina raguusta torttelliineihin sekä parmankinkkuun. Päädyimme kuitenkin lopulta classics vaihtoehtoon mikä siis sisältää Osteria Francescanan jo klassikoiksi muodostuneita niin sanottuja signature annoksia.

Tähän valintaan varmaan vaikutti myös perheemme oman chefin rakkaus jälkiruokiin, tässä tapauksessa ”sitruuna piirakkaan” sekä itse apukokin suuri intohimo niin ihanan epäeettiseen ja syntiseen hanhenmaksaan, jokatapauksessa olisi valinta ollut mikä tahansa en uskoisi että se pettymystä olisi tuottanut.

Sitten itse asiaan eli siihen loistavaa ruokaan mitä pääsimme nauttimaan. Alkuun lasit italian omaa ylpeyttä Franciacortaa joka oli tällä kertaa, Ca`del Boscon Annamaria Clementine Cuvee.

Ensimmäisen pöytään tuotii Tempura of freshwater aula with carpione ice-cream.

Tempuraa makeanveden kalasta Aulasta ja carpione jäätelöä.

Aula on kala jota meidän vesistä ei löydy mutta se kuuluu kotoisan särjen kanssa samaan sukuun ja muistuttaakin sitä hyvin paljon. Carpione taas on marinadi johon käytetään yleensä sipulia, viinietikkaa, valkoviiniä ja yrttejä. Annos oli loistava, suolaista, etikkaista sekä rapsakkaa ja antoi kyllä lupausta tulevasta. 

Seuraava annon oli Baccalà Mare Nostrum. 

Pelkistettyä kauneutta, turskaa tomaatti kapris liemessä. Turska on erityisesti Kontulan pienen keittiön cheffin herkkua ja yksi lempi kaloista. Ehkä tämä annos ei kuitenkaan ollut se illan kirkkain tähti mutta emme lähtisi sanomaan pahaakaan.

               A journey to Modena: Adriatic eel, polenta, Campanine apple jelly and saba.

Ankeriasta, polentaa, omenahyytelöä sekä sipulituhkaa. Annos kuvastaa matkaa pitkin Modenan kolmea jokea. Polenta ei nyt kuulu suosikkeihimme ja tässäkin annoksessa se oli mielestämme turha mutta sanotaanko nyt näin että ei siihen lautaselle jäänyt mitään, ei edes polentaa.

Think green

             

 Eli ajattele vihreästi, helposti parhainta vegeä ikinä. Tarjoilija kertoi annoksen olevan juuri sitä mitä kuuluisat valkoiset lehmät ylhäällä vuorilla syövät...

Ja kun valkoisille lehmille syöttää hyvää rehua, sitä mitä aiemmassa annoksessa syötiin, antavat lehmät meille tuoretta hyvää maitoaan josta valmistetaan yhtä Modenan alueen ylpeyttä eli Parmigiano Reggianoa. 

Seuraavaksi siis Five ages of Parmigiano Reggiano in different textures and temperatures.

Viittä eri ikäistä parmesaania eri textuureissa ja lämpötiloissa; kylmänä, kuumana, haaleana, moussena, vaahtona, keksinä, liemenä ja soufflena. Oikea juustofriikin unelma annos ja sellaisiksi mekin tunnustaudumme.

Seuraavaksi tarjoiltiin Botturan versio perinteisetä alueen keitosta.

 A compression of pasta and beans

Lasissa oli kerroksittain vasikkaa, pancettaa, pastaa sekä papuja ja rosmariinia. Se kuului syödä niin että "keittoa" otetaan lusikalla koko matkalta alhaalta ylös ja suuhun. Ulkonäöstään huolimatta aivan mielettömän herkullista ja täyteläistä. Tämä annos oli Massimon kunnianosoitus kolmelle huippukokille; Ferran Adrianille, Joél Robuchonille, Alain Ducaselle eli toisin sanoen Ranskan ja Espanjan keitto taidoille.

Seuraava annos olikin jo taas hieman enemmän tunnistettavissa ihan ominkin silmin.

Guinea fowl not roasted

Hitaasti kypsytettyä helmikanaa eri muodoissa, not roasted. Sen kanssa tryffeliperunaa, yrttiöljyä sekä balsamicoa. Tarjoilun yhteydessä not roasted muuttuikin roastediksi kun annokseen suihkutettiin paahdetuista linnunluista tehtyä suihketta joka antoi ruokaan makua sekä mahtavan tuoksun. Juuri sellaisen kuin Botturan kodissa oli sunnuntaisin äidin sunnuntaipaistin jäljiltä. Efeksti oli loistava ja teki annoksesta varmasti herkullisemman

Annoksen rinnalla tarjoiltiin pieni side dish: rapeaa linnunnahkaa valkosuklaan kanssa sekä tummasuklaata linnunmaksan kanssa. Kaiken kruunasi paahtoleivän makuinen jäätelö.

Foie gras crunch with Traditional Balsamic Vinegar from Modena

Esijälkiruokana pöytään tuli hauska pieni "mangnumpuikko", hanhenmaksaa karamellisoidun mantelirouheen peitossa ja balsamicosydämmellä. Taivaallista !

Oops! A broken lemon tart

Yksi Osteria Francescana kuuluisimmista annoksista  on rikkinäinen sitruunapiiras. Se pitää sisällään sitruunaruohojäätelöä, sitruunasabayonea, kaprista, chiliä ja se tarjoillaan annoksen nimen mukaisesti "rikkinäiseltä" lautaselta.

Hyvä päätös illalliselle !

Tai ei se ihan päätös ollut... 

Lopuksi tottakai vielä kupit espressoa ja ravintolassa tehtyjä petite fourseja. 

Osteria Fransescana oli juuri niin loistava kuin odotimme. Ruoka, juoma, palvelu sekä miljöö. Illalisen kohokohta herkkujen lisäksi oli tottakai pieni hetki itse Massimo Botturan kanssa. Niin ja pullo Modenan ylpeyttä Balsamicoa joka ojennettiin meille uloslähtiessäme. Kumpaakaan, Balsamicoa eikä Botturaa pöydän vieressä jutustelemassa me ei osattu odottaa. 

Kaikki oli loppuunasti hiottua, pöydässä oli mm koko ajan leipävalikoima. Tuoreita sämpylöitä, pieniä täysjyväcroisantteja sekä leipätikkuja ja niiden tuoreudesta pidettiin huolta. Välillä "vanhat" vietiin pois ja tilalle tuotiin uudet lähes suoraan uunista. No ne täysjyväcroissantit olivat ainakin ihan liian hyvä ja niitä meni monta ! Pöydässä oli myös jokaiselle ruokalijalle omat oliiviöljykipot ja pullo mitä omaa kippoaan sai täyttää ja dipata sitä lämmintä leipää siinä. 

Sanomattakin on selvää että vesi- ja viinilasit olivat koko ajan täynnä ja Kontulan pienen keittiön cheffin ollessa laskemassa upouutta Italialaista laukkuaan lattialle pöydän viereen tupsahti siihen kuin taikaiskusta pieni ihanasti koristeltu jakkara laukkua varten. Ihana pieni detail oli myös tarinat annosten takana, oli mukava huomata ja kuulla mistä kaikesta innostus ruuanlaittoon kumpuaa ja miksi juuri tällainen annos ja mitä se kuvastaa.

Se fiilis mikä meillä oli kun astuimme vatsat täynnä ulos ravintolasta Modenan pimentyneeseen iltaan oli uskomaton. Täynnä onnea ja iloa. Onnea siitä että saimme tämänkin kokea ja iloa siitä että matka vielä jatkuu kohti uusia paikkoja ja ravintoloita :)

Pieni keittiö Kontulassa suosittelee, Osteria Francescana kannattaa kokea !