Tickets ja mies sen takana

Jos luet edes hieman ruoka-aiheisia uutisia ja seuraat vähänkin maailman menoa tiedät varmasti edesmenneen El Bullin ? Ravintolan josta oli tullut hirviö. Hirviö joka valittiin ennätykellisesti 5 kertaa maailman parhaaksi ravintolaksi, ravintolan jonne vain 8000 onnellista 2 miljonaasta halukkkaasta pääsi vuosittain syömään.  Kaikesta hypestä ja asiakasvirrasta huolimatta ravintola teki tappiota puoli miljoona vuodessa.

Itse en valitettavasti ikinä päässyt syömään kyseiseen ravintolaan, liekö syy se että menetin sydämeni tälle kaikelle ruualle ja muulle sen ympärillä vasta El Bullin sulkeutumisen jälkeen. Tosin siihen aikaan pientä intoa oli jo havaittavissa, mutta tosiasia on että etten todennäköisesti olisi ollut silloin vielä valmis tuhlaamaan asuntolainan kuukausi lyhennyksen verran yhteen illaliseen, saati edes saanut näin tavallisena tallaajana pöytää varattua sieltä.

Jos tiedät El Bullista edes hieman, tiedät varmasti Ferran Adrian, pienen pörröpäisen miehen. Miehen joka nosti  mielikuvituksellisella ja rajoja rikkovalla avantgarde keittiöllä Espanjalaisen gastronomian maailman maineeseen. Ferranin, jota toiset ylistävät ja jonka ruokafilosofiaa toiset kammoksuvat. Maailman parhaan kokin, jonka viitan hänelle luovutti itse Joel Robuchon omilta harteiltaan. Kokin joka loi jotain aivan uuttaa ja uskomatonta vanhasta Espanjalaisesta ruoka kulttuurista, kokin joka yhdessä veljensä kanssa loi El Bullin ja hermostutti Espanjalaiset keittäjäkollegansa sekä taideväen tekemällä ruuasta taidetta. Oli miten oli, Ferran oli ja on vieläkin yksi aikamme suurimmista ja innovatiivisimmista kokeista ikinä. Hänen opissaan ovat olleet monet maailman tämän hetkiset huippukokit kuten Rene Redzep, Massimo Bottura, Jose Andres, Grant Achatz sekä monia monia muita.

Kun tiesit Ferranin ja hänen saavutuksensa saatat myös tietää hänen pikku veljensä Albert Adrian ?
Albertin joka aloitti El Bullissa 15 vuotiaana vain vuosi veljensä jälkeen, ainoastaan muutama kuukausi keittiökokemusta alla.  Miehen joka on ollut yhtälailla rakentamassa historiaa El Bullin nimissä kuin iso veljensä johon kaikki mediahypetys kulminoitui.

Häntä on sanottu yhdeksi aikansa mielikuvituksellisemmisillista jälkiruokakokeista, puhutaan jopa jälkiruoka vallankumouksesta minkä hän oon saanut aikaan avantgarde tyylisillä jälkkäreillään.
Vaikka hän ei ole yhtä tunnettu kuin veljensä tavallisen kansan keskuudessa ei se tarkoita sitä ettei hän olisi tunnettu maailman huippukokkien keskuudessa. Hän kerää ylistyssanoja niin veljeltänsä kuin muiltakin oman alansa huipuilta. Monen artikkelin otsikko Albertista kuulukin seuraavasti ”onko hän maailman aliarvostetuin kokki”?

Kun El Bulli sulkeutui Albert lähti toteuttamaan omia ideoitaan. Tickets joka vieläkin kulminoituu mediassa kumpaakin veljekseen on silti enemmän Albertin oma luomus, tottakai veljensä on mukana liittolaisena ja sijoittajana mutta Albert on tällä kertaa se pääjehu.

Tickets joka on jotain tavallisen Espanjalaisen tapasbaarin ja El Bullin väliltä. Se on ollut alusta asti suuri menestys johon joutuu odottomaan pöytää kuukausia. Se onkin tällä hetkellä yksi maailman vaikemmin varattavista ravintoloista. Pöytä pitää varata Espanjan aikaa keskiyöllä tasan kaksi kuukautta etukäteen.  Jos et ole silloin näppäimistöllä kun uusi päivä varausjärjestelmään aukeaa on turha toivoa pöytää.

Muistan kun istuin viime vuonna lokauussa American Barin tiskillä perjantaina ja varasin pöytää meille sinne joulukuulle. Vastaus tuli Espanjankielellä, eikä pienintäkään aaavistusta viestin sisällöstä. Jotenkin kuitenkin onnistuin vahingossa peruuttamaan varauksen ja jouduin surunmurtamaksi, me ei ehkä päästä sinne ! Uusi yritys hetken päästä ja tällä kertaa soitto Espanjaa taitavalle siskolleni keskellä yötä. Vain herättääkseni hänet pienen tulkkaus avun toivossa. Onnistuin. Meillä oli pöytä varattuna !

Tätä kirjoittaessa Tickets on ansainnut ensimmäisen michelintähtensä, ja median valokeila on siirtynyt Ferranista Albertiin. Toki myös vieläkin tupsahtelee Ferranin haastatteluita mutta tällä hetkellä enemmän saamme lukea Albertin omista luomuksista sekä tasaiseen tahtiin avautuvista ravintoloista.

Myös vieressä oleva Albertin toinen luomus Grados 41 sai ensimmäisen tähtensä. Näistä Tickets on enemmän ehkä oman rahan paikka kun taas Grados 41 tarjoilee nimensä mukaisesti 41 annoksen tastingmenua, tapastyyliin sekin. Jos Ticketsiin on vaikea saada pöytää niin 41:seen se on vielä vaikeampaa. Ravintolaan otetaan illastamaan ainoastaan 16 henkilöä illassa ja menu kustantaa juomien valinnasta riippuen 200-265 euroa.

Nämä ravintolat eivät ole Adrianin ainoat luomukset, vaan nyt juuri suurella hypellä viereen avautunut Pakta yhdistelee Japanin ja Perun keittiötä joka tyylisuunnaltaan tunnetaan Nikkei Cuisinena ja vielä näiden lisäksi on avautunut oma vermuteria nimeltä Bodega 1900. Kaikki nämä siis samalla kadulla. Edellä mainittu Bodega on ainakin tarkoitus käydä tsekkaaamassa tammikuun Barceloonan matkalla.

Siinä missä 41 degreessisä on yksi menu tarjolla ja sitä kutsutaankin mini el bulliksi , Ticketissä meno on taas rennonmpaa ja voit valita listalta mieleisen määrän tapaksia tai heittäytyä tarjoilijan vietäväksi niinkuin me teimme viimeksi. Toisin sanoen hän valitsee annoksia pöytäseuruueelle niin kauan kun ilmoitat että on aika siirtyä jälkiruokiin. Ja niitä annoksiahan riitti, aina halusi maistaa vielä yhden.

Tickets on ympäristöltään leikkisä jopa hauska paikka, missä sirkusteema tulee hyvin esille niin jäätelökärryineen kuin silinterihattuun pukeutuneen ovimiehen meiningistä.

Nyt itse asiaan eli ruokaan. Syötiin melkoinen määrä eri annoksia, kuvatulva siis tiedossa. Sen enempää nämä annokset eivät selittelyjä kaipaa. Innovatiivista tapasta ja yksikään annos ei pettänyt.

Alkuun El bullin yksi signature annoksista eli ”oliiveja”. Nämä maistuvat oliiveilta, onhan ne niistä tehty mutta sisälmys on nestemmäinen eli olivii toisin sanoen possahtaa suuhusi ja levittää täyteläisen makunsa ympäri suuta.

Söimme myös aivan loistavaa Joseliton ilmakuivattua kinkkua, parasta ikinä ja tomaattileivän kanssa tottakai. Jos joskus satut törmämään kyseisen valmistajan kinkkuun suosittelen lämpimästi maistamaan.

Sitä tarjoillaan vain harvoissa ravintoloissa ja kinkku onkin saavuttanut lähes mystisen maineen, koska Joseliton tuotanto on vähäistä ja usein kinkut on varattu / maksettu vuosiksi etukäteen.

Hauskat juustolla täytetyt "airbagit"

Fritattua merilevää, loistavaa naposteltavaa

Seuraavasta annoksesta tulee melko kotoinen olo, eikö ? 

Jotain hapankorpuntapaista, riimilihaa, tilliä sekä etikkaista marinoitua punasipulia

Appelsiinia, oliiviöljyä ja suolaa. Loistava yhdistelmä sekä erittäin yksinkertainen.

Tonnikalatuutteja

Avocadocannelooni

Veitsisimpukoita

Noi"kaviaaripallerot" joita monissa annoksissa näkyy ovat yksi veljesten luomuksista molekyyligastronian saralla, niitä voit tehdä niin kotoisesta puolukka mehusta tai vaikka oliiviöljystä. Tarvitset vain lääkeruiskun sekä muutamun taikapulverin.

Ostereita kahdella tavalla joista toinen oli Aasiatyylinen ja toinen melko naturel

Paneroitua munakoisoa

El Bullistakin tuttu annos, vauvakalmarit.

Kinkkua ja perunaa

Ja loppuun pihvi ja paistettua pikkusalaattia. Siis PIHVI ! Täydellinen sellainen ja mikä parasta, sen sai suolata ihan itse oman makunsa mukaan.

Jälkiruokia oli kolme kappaletta mutta vain kaksi niistä pääsi kuviin. Tässä kohtaa seurueemme taisi olla jo niin pyörällä päästään noista kaikista ihanista mauista että kuvaaminen jäi ja siinä samalla katosivat muistikuvat mitä jälkkärit olivat. Herkullisia kuitenkin.

Juomista vielä muutama sanainen.

Alkuun otimme pullon Juve Y Campsin Gran Juve Brut Gran Reservaa, yksi parhoista cavoista mitä eteeni on ikinä tuotu. Pullo kustansi 42 euroa mikä mikä on erittäin vähäinen hinta verrattuna siihen että El corte inglesin viiniosastolla kyseinen puteli maksoi 32 euroa. Muutenkin juomat on hinnoiteltu erittäin maltillisesti, pullo Möetin shanmppanjaa kustantaa vain 55 euroa kun se taas meidän kotoisassa alkossa kustantaa noin 44 euroa pullo.

Loppu sanoina sen verran että jos suunnittelet reissua Barceloonaan niin suosittelen lämpimästi että yrität saada pöydän tästä ravintolasta, täällä hintalaatu suhde on yksinkertaisesti ihan tajuttoman kohdallaan.

Itse pääsemme herkuttelemaan tänne taas tammikuussa ;)