Maisemakuvia ruokablogissa

Tiedättekö kun pää on tyhjä, keittiö ollut käyttämättömänä kohta viikon ja tulee vielä muutaman päivän olemaankin. Jos ei oteta huomioon tän päivän jotain mitä lie lounasta jonka kohta menen sinne pyöräyttämään ennen työpäivää. Huono tilanne ruokablogille. Todella huono.

Olisin mielelläni postaillut tänne niistä kohta viikon takaisista isoisän 85 vuotis synttäreistä johon tein kakun mutta kuvat kakusta ja muustakin tarjoilusta jäi siinä juhlahumussa hieman katveeseen. Bileet oli hyvät, vieraat viihtyivät, kakku maistui ja menikin melkein kokonaan vaikka luulin sen olevan aivan ylimitoitettu.  Vieraita oli 20 +, alle 25 kuitenkin ja tein kolme peltiä kääretorttupohjaa. Ohje on Kinuskikissan ja koin sen erittäin hyväksi ja toimivaksi. Tuskailin alkuun paljonkin ton pohja asian kanssa ja minkä kokoinen kakku nyt pitää olla ja monenko munan pohja niin tässäpä nyt muillekkin vinkki hyvää pohjaan ja reilun 20:n hengen kakkuun se siis riittää.

Täytteenä kaussa oli tuoreluumuhillo sekä turkkilaisestajugurtista sekä karmavaahdosta ja sitruunakuoresta tehty täyte. Kostukkeena vanilijamaito ja pohjat olivat kaksi suklaapohjaa ja yksi tavallinen. Kehuja kakku sain paljon eli ymmärrettävä on että se oli hyvää.

Koristeluista sen verran että päälle tein suklaakuorrutuksen, sekin Kinuskikissan. Tein kuorruteen 1,5 kertaisena mutta se oli ehkä hieman nafti ja jäi joltain kohdilta liian ohueksi. Tästä selvisin ripottelemalla vielä kaakaojauheen siivilän läpi kakun päälle. Reunoille tuli kermavaahtopursotukset keskikokoisella tyllalla ja ruusukkeet vielä kaun päälle. Meillä oli litra kermaa pursotuksiin ja sitä hieman jäi yli eli ehkä noin 7 dl riittäisi reunoihin. Kakun päälle tuli vielä marsipaaniruusut. Olosuhteiden pakosta ne sijoitettiin yhteen nurkkaan nimittäin kakku sai kuljetuksen aikana hieman damagea ja se kraateri nurkassa piti saada piiloon. Tässä vielä harvinaisen huono, ja ainut kuva kakusta.

Itse päivänsankari oli silminnähden otettu ja onnellinen kaikesta. Puheista, tarjoiluista ja meidän "palvelusväen" työpanoksesta. Niin, kutsumme itseämme useinkin sukujuhlissa palvelusväeksi koska usein niiden hoitaminen on meidän kontolla ja ei mitenkään vastentahtoisesti vaan ihan mielemme sen teemme. Kaadeltiin kahvia, viiniä, tarjoiltiin skumppaa, katettiib pöydät ja mitä kaikke nyt tohon hommaan kuuluu. Tiputettiin myös juuri avattu täysi skumppapullo lattialle ja sen jälkeen oli skumpat katossa ja koko paikka ihan tahmea + pari vierasta litimärkiä mutta mikäs siinä. Kevensi kummasti tota tunnelmaa. Onneksi kastuneet vieraat olivat lähisukua ja ennen kaikkea lähellä asuvia koska yksi kastui sen verran että vaatteet oli vaihdettava.

Tarjoilujen sijaan kuvasin ihanaa näkymää synttärisankarin kotipihalta...

Kaunista !