Taivaallinen mössötys

Ruokaa ei tietenkään saisi kutsua mössötyksekti mutta mulla on tapana tehdä niin silloin kun kyseessä on, noh mössötys. Ehkä vähän ikävä sana ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita etteikö se olisi hyvää. Mössötys on ruoka jossa kaikki on kätsysti sekaisin, hieman mössönä. Ihanana mössönä.

Loistava mössötys syntyy vaikka quinoasta, fetasta, tomaatista sekä kesäkurpitsasta ja cashewpähkinöistä. Mössötykset on loistavia eväsruokia esim töihin. Yksi rasia, kaikki kamat samassa lootassa ja mikroon vaan. Ei sataa eri purkkia ja kippoa. Helppoa.

Ja terveellinenkin eväs vielä, kasviksia runsaasti, quinoaa sopivasti sekä oliiviöljyä kohtuudella.

Yksi tärkeä asia ruoassa on erilaiset koostumukset, ruoka ei ole silloin tylsää. Vaikka olisikin mössötys. Cashewt tuovat tähän annokseen purutuntumaa. Kesäkurpitsaakaan ei kypsennetä mössöksi tietenkään. Ohjeen kirsikkatomaateistakin vain 1/3 osa kypsennetään ja loput menevät sekaan raakana. Tästä saa lisää kootumuksia mutta myös makujen kirjoa varsinkin jos käyttää eri värisiä kirsikkatomaatteja kuten minä tein. Yhden värisetkin varmasti toimii sillä on se ero kypsällä ja raa`allakin tomaatilla. Maussa sekä koostumuksessa.

Quinoaa fetalla ja tomaatilla

3 annosta

- 2 dl keitettyä quinoaa

- pieni sipuli

- valosipulin kynsi

- rasiallinen kirsikkatomaateja, mielellään erivärisiä

- pieni purkki tomaattipyrettä

- punaviinietikkaa

- ripaus tummaa sokeria

- pieni kesäkurpitsa

- oliiviöljyä

- suolaa

- kuivattuja tai tuoreita yrttejä, esim minttu, oregano yms

- kourallinen cashewpähkinöitä

- 200 g ehtaa fetaa

1. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja pilko kesäkurpitsa sekä sipulit. Keitä quinoa ohjeen mukaan. Mausta vesi suolalla sekä kuivatuilla yrteillä.

2. Quinoan kiehuessa kuullota oliiviöljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa ja paistele niitä hetki. Lisää 1/3 osa tomaateista. Mausta. Lisää tomaattipyree sekä tilkka vettä, punaviinietikkaa ja ripaus tummaa sokeria. Keittele kunnes tomaatit pehmenevät hieman.

3. Laita loput tomaatit isoon kulhoon jossa mahdut sekoittamaan myös muut ainekset sekaisin. Lisää keitetty quinoa sekä kasvikset pannulta. Sekoita. Maista ja mausta tarvittaessa suollalla, yrteillä ja muilla mieleisilläsi mausteilla.

4. Murusta joukkoon feta, cashewpähkinät ja tuoreita yrttejä maun mukaan. Sekoita vielä kevyesti, lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja nauti.

Mikä mössötys ! :D

Kattilassa paahdettua paprikaa ja parmesania

Tässä keitossa maistuu kivasti parmesan sekä basilica joka soseutettu keiton sekaan. Ihan alun perin tarkoitus oli tehdä linssikeittoa parmesanilla kuten Jonna aiemmin blogissaan oli tehnyt. Linssit kuitenkin jäivät kauppaan. Tässä päässä ei vaan asiat kovin pitkään pysy ja kauppalistaa en vielä ole opetellut kirjoittamaan joten ihan tuttua hommaa tämä sovetaminen ja empäs sitten teekkään sitä safkaa meininki. 

Himasta löytyi kuitenkin paprikaa, tomaattimurskaa sekä parmesanin jämät ja tässä lopputulos, oikein hyvä sellainen. Eikä niin enää harmittanutkaan kun tätä lusikoi suuhunsa. Keitot ja erityosesti sosekeitot on mulle sellainen että ilman en haluasi elää. Helppoa vapaapäivän muunneltavissa olevaa safkaa. Kaikkeahan voi soseuttaa keskeenään, tosin pientö harkintaa tietysti kannattaa tässäkin käyttää. Näitä keittoja tuleekin tehtyä paljon, erilaisia variaatioita ja tässä nyt sitten taas yksi. Toinenkin soppa itseasiassa odottaa jo julkaisuaan että sen verran näitä tulee syötyä.

Paahdettu paprika-basilicakeitto parmesanilla

- 3 punaista paprikaa
- 5 valkosipulin kynttä
- pieni punasipuli
- oliiviöljyä
- 1 prk tomaattimurskaa esim Mutti
- kuivattua oreganoa
- savuchiliä tai -paprikaa
- suolaa
- mustapippuria
- tummaa sokeria
- n 0,5 dl raastettua parmesania
- 1 ruukku basilicaa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen, laita grillivastus päälle. Paloittele paprikat, punasipuli ja kuori 5 valkosipulinkynttä. Laita paprikat ja sipulit pellille ja ripottele niille suolaa. Paahda paprikoita ja sipuleita uunissa noin 20 minuuttia, kunnes paprikat ovat paahtuneen näköisiä.

2. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja lisää mausteet; oregano ja savuchili. Heitä paprikat ja sipulit kattilaan ja lisää vettä n 3 dl sekä tomaattimurska. Lisää joukkoon hyppysellinen sokeria. Keittele hetki että maut yhdistyvät. Kun keitto kiehuu lisää parmesan ja sekoita se joukkoon.

3. Revi keiton joukkoon basilica kun et enää keitä keittoa. Jätä hieman basilicaa koristeeksi. Soseuta keitto ja maista sekä mausta suolalla sekä mustapippurilla. Lisää myös vettä tarvittaessa jos keitto on liian paksua.

Ripottele valmiin annoksen päälle parmesania, loraus oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä. Nauti !

Ja miten kaunis punainen väri ! Oikea syyskeitto, samoja värejä näkee tällä noissa hetkellä kadunvarren puissa kun katselee ikkunasta ulos. 

Syksy on oikeastaan tavallaa lempi aikaa mulle. Vaikka kesän helteitä rakastan yli kaiken ja viihdyn kuumassa on syksyssä ehkä kuitenkin enemmän sitä jotain. Voi pukeutua moninaisemmin sekä poltella kynttilöitä pimenevissä illoissa. Kohta saa juoda yhtä mun lemppari juomaa; portviiniglögiä ja miksei se punkkuglögikin uppoaisi. Pimeys tuo tunnelma ! Ja teekupponenkin illalla maistuu paljon paremmin jos ulkona on hieman viluttanut. No joulua rakastan. Ruokaa, yhdessäoloa, viiniä, tunnelmaa, yöllistä jääkaappi napostelua apukokin kanssa, meidän lähes perinteeksi muodostunutta kaupunkilomaa juuri ennen joulua ja mitä vielä. Can`t wait ! Ainut mistä en niin välitä on lumi, jää ja pakkanen ja se että talvi kestää liian kauan. Pakko se vaan on taas kerran kestää eli päätän tässä ja nyt etten anna niiden häiritä tänä vuonna. Kunniasanalla, en välitä niistä vaan elämä on yhtä ihanaa kuin kesälläkin.

Pääasiaa ja Tabboulehia quinoasta

Kiireinen viime viikko takana. Töitä, omia tupareita ja muita menoja ja hässäköitä. Tietokoneen näppäimistö sai siis hieman lomaa. Tai lomaa ja lomaa. Viime viikon tietokoneaika meni tällä kertaa blogin sijasta uuden hiustyylin etsintään. Melko jännistä hetkistä oli kysymys ja lopulta viime lauantaina toteutin sen mitä koko viikon kovasti mietin, suunnittelin ja jännitin. Palataan tähän hiusjuttuun kuitenkin myöhemmin, meinaan kyllä täälläkin nimittäin paljastaa uuden mageemman habituksen tossa omassa pääkopassa mut nyt elämäni toiseen pääasiaan eli ruokaan. Toissa sunnuntain lounas tabbouleh odottaa nimittäin julkaisuaan.

Vehnä ei ole mun juttu, maha ei siitä juuri diggaa eikä ihokaan. Vehnä ei siis kuulu mitenkään vahvasti tämän kettiön raaka-aineisiin. Silloin tällöin tottakai, hyviä asioitahan siitä saa aikaan ja esimerkiksi eilen apukokki valmisti sellaiset sunnuntaipastat että vehnä saisi olla tappavan myrkyllistä jotta olisin sellaista herkkua voinut vastustaa. Jos kuitenkin sen voi korvata ja lopputuloskaan ei kärsi niin miksi ei.


Esimerkiksi herkullinen tabbouleh syntyy myös quinoasta. Quinoa onkin oikea superherkku ja mieluumin käytän sitä kuin bulguria.

Wikipedian tietoisku Quinoasta:

Quinoa eli kinua on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti.

Quinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Quinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.

Kelpo safkaa siis !

Tabbouleh Quinoasta syntyy ihan samaan tapaan kuin orginellikin versio. Quinoaa ja vihanneksia. Paljon kasviksia sillä tabbouleh missä kasvikset eivät näyttele pääosaa ( välillä sellaiseenkin törmää ) ei ole kiva. Omaan tabboulehiin laitoin vielä fetaakin joukkoon ruokaisuutta tuomaan. Tämä kun oli viime sunnuntain lounas ja koska mulla tulee syötyä vain yksi ruoka päivässä on se oltava suht täyttävä. 

Tämä tabbouleh pitää sisällään tomaattia, punasipulia, kesäkurpitaa sekä vihreää chiliä mutta siellä voisi olla mitä vaan mistä itse pitää. Kurkku, munakoisoa, paprikaa etc. Osa vihanneksista voi olla raakana kuten esim kurkku ja tomaatti ja toiset taas pannun kautta käytetttynä.

Quinoan käyttö on helppoa. Se pitää vain huuhtoa hyvin ennen keittämistä sillä sen pinnalla on luontaisesti saponiinia. Karvasta ja lievästi myrkyllistä ainetta joka pitää mm linnut poissa sadon kimpusta. Quinoan jyvä on pieni joten huuhteluun tarvitset tiheän lävikön. Jostain myös luin että jos Quinoaa liottaa hetken se hieman turpoaa ja huuhtelu olisi näin helpompaa.

Quinoa tabbouleh

3 annosta

- 2 dl quinoaa

- 4 dl vettä

- 1 pieni kesäkurpitsa

- 1 iso vihreä chili

- 3 tomaattia

- 1 punasipuli

- 2 valkosipulin kynttä murskattuna

- kuivattua oreganoa ja minttua

- puntti tuoretta basilicaa

- 250 g fetajuustoa

- oliiviöljyä

- 1 rkl punaviinietikkaa

- suolaa

- mustapippuria

- savuchiliä

1. Pilko kesäkurpitsa pieneksi kuutioksi. Hienonna punasipuli sekä chili ja murskaa valkosipuli.

2. Huuhtele quinoa ja laita vesi kiuhumaan. Mausta vesi suolalla ja kuivatulla oreganolla ja keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan.

3. Quinoan poristessa kuumenna pannussa oliiviöljyä ja lisää sipulit, kesäkurpitsa ja chili. Mausta suolalla, kuivatuilla yrteillä sekä savuchilillä. Paista sen aikaa että kesäkurpitsaa pehmenee mutta on silti vielä hieman napakka. Lisää pannulle lopuksi punaviinietikka ja sekoita.

4. Kasvisten paistuessa poista tomaateista siemenet ja kuutioi ne pieneksi. Hienonna basilica ja murusta/paloittele feta. 

5. Sekoita keskenään keitetty quinoa, kaikki kasviket sekä feta. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla sekä mustapippurilla. Ripottele päälle hieman kuivattua minttua ja lorauta kruunksi tilkka hyvää oliiviöljyä juuri ennen tarjoilua.

Ruoan voi tarjoilla sekä lämpinänä että kylmänä. Molemmilla tavoilla ihan yhtä herkullista.

Pääasioiden lisäksi apukokin pastaankin palallaan myöhemmin. Sellainen yksinkertaisuuden herkullinen huipentuma pitää ehdottomasti jakaa. Antaa hyvän nimittäin kiertää :)

Sekava porkkanasalaatti

Porkkana on meidän yksi ehdoton lemppari raaka-aine. Menee kaikkeen, alkuruoasta jälkkäriin, maistuu hyvältä ja on terveellistäkin. Bongasin taanoin Lauran Tähti blogista ohjeen Marokkolaisvaikutteiseen porkkanasalaattiin. Salaattiin tulee myös fetaa mikä ei kyllä ole niin Marokkolaista mutta maistuu mulle aina ja ikuisesti !

Marokkolaiset maut on myös porkkanan lisäksi omalla suosikkilistalla. Korianteri ja minttu sen sijaan ei ja korvasinkin Lauran reseptissä poiketen nämä taas yhdellä suosikillani; basilicalla. Sekava Marokkolainen porkkanasalaatti siis. En nyt koipioi ohjetta tänne eli Lauran blogista voitte kurkata sen.

Porkkanat maustettiin valkosipulilla, jeeralla, kanelilla sekä paprikalla ja tietysti suolalla ja pippurilla. Itse pidän paljon uunissa tai grillissä paahdetusta sitruunasta ja tein tämänkin ohjeen kohdalla niin että laitoin sitruunan puolikkaat ensin uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi ja käytin niiden mehun vasta sen jälkeen. Salaatti oli herkullista ja ihan takuulla tehdään tätä vielä monta kertaa. Aika samalaisia on tullut tehtyä ennenkin. Suht samoilla mausteilla ja lisänä avocadoa sekä lohta. Nam !

Pikkuhiljaa pitäisi iskeä kiinni myös Barcelonan postaukseen. Kiire on vaan taas vähän vienyt voiton musta ja duunia riittää. Kuvat pitäisi käydä läpi ja tiedättehän...ei se bloggaaminen aina ole ihan niin kovin iisiä. Kirjoitampa nyt muutaman sanan ja laitan pari kuvaa perään. Ei, ei se niin mene. Pitää miettiä, laittaa linkkiä, ladata ylipäätänsä kuvat koneelle, käydä ne läpi, valita parhaimmat, kirjoittaakin jotain ja vaikka mitä. Silti, tämä on ihan huippu harrastus. Harmi vaan että työnteko vähän tuppaa häiritsemään tätä omaa elämää.

Muutama ravintolavinkki on siis luvassa ja paljon ihania ruokakuvia. En taas muista koska olen viimeksi syönyt niin plajon ihania herkullisia asioita kun tuolla Barcelonan reissulla. Kyllä Espanja on hyvä maa !

Edustuskelpoinen salaatti ja Syyrian makuja

On enemmän kuin mukavaa joulun ja uuden vuoden kaikkien hieman raskaampien eväiden jälkeen siirtyä sinne kotoisammalle ja kepeämmälle linjalle safkojen suhteen. Kyllähän siellä tosin jo siinä välissäkin käväistiin. Ruoan lisäksi on ihan tervetullutta myös palata omiin hyviin tapoihin alkoholin suhteen. Melko harvoin, se on se mulle se sopiva linja. Jotain pientä hapuilua hommassa kuitenkin on. Nyt varsinkin lomalla ne ravintolat, ruoka sellaiset siis houkuttelee harvasen ilta tai vähintään kotona tekisi mieli kokata jotain herkullista, syödä juustoja tai vaikka paistaa lettuja. Onneksi myös vaikka salaatti voi olla herkullista, näyttävää ja edustuskelpoistakin.

Karitsan paahtopaistista, muhammarasta, granaattiomenasta, persimonista, kurkusta, kurpitsansiemenistä, paahdetuista kikherneistä ja mieleisestä salaattisekoituksesta syntyy aika loistava annos. Salaatti joka sopii sekä arkeen mutta myös ehdottomasti juhlapöytään ja vieraille tarjottavaksi.

Tämä salaatti on kaunis, täynnä terveellisiä juttuja ja helppo valmistaa mutta hieman se vie aikaa.

- Paahda kikherneet 200 asteisessa uunissa, noin puoli tuntia. Pyörittele herneet ensin oliiviöljyssä ja mausta haluammallasi tavalla. Me käytimme Za`ataria tällä kertaa mutta myös Rash el hanout kuuluu suosikkeihin kikherneiden maustamisessa

- Valmista muhammara. Loistavan ohjeen siihen löydät täältä. Sen verran ohjetta tuli sovellettua että käytin saksanpähkinöiden sijaan mantelijauheen jämät kaapista ja osan oliiviöljystä korvasin kurpitsansiemenöljyllä.

- Pilko kurkku ja persimon ja sekoittele salaatin kanssa. Asettele lautasille. Ripottele päälle kurpitsasiemeniä, kikherneitä ja loraus öljyä.

- Viipaloi karitsanpaahtopaisti ja lisää salaatin päälle. Lisää vielä muhammara sekä granaattiomenansiemenet ja nauti !

Meidän karitsa oli perua edelliseltä päivältä joten se oli siis jo kypsää. Viipaloin sen ja käytin pannulla jotta se hieman lämpeni.

Näin paistat herkullisen mediumin karitsanpaahtopaistin :

Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen niiden paistamista. Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Mausta/marinoi lihat haluamallasi tavalla esim: oliiviöljyä, inkivääriä, suolaa, msutapippuria, korianterinsiemeniä, sitruunaa, valkosipulia, sherry- tai punaviinietikkaa etc.

Ruskista liha huolelle kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Laita lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari ja laita liha uuniin. Paista kunnes sisälämpötila on 52-53 astetta. Laita liha folioon vetäytymään ( älä irrota paistomittaria jotta nesteet eivät pääse ulos lihasta ) ja anna lihan levätä 15 minuuttia. Viipaloi ja tarjoile.

Sunnuntain täydellinen ja oloakin keventävä punajuurikeitto

Perjantain ja lauantain mielettömien herkuttelujen jälkeen teki mieli jo melkoisesti palata arkeen, liikunnan ja keveämpien mutta silti herkullisten ruokien pariin. Jotta mä voin nautiskella ilman huolta silloin kun sen aika on vaati se arjelta jonkinlaista ruotua syömisien suhteen sekä tottakai sitä että lenkkipolulla laittaa hieman töppöstä toisen eteen. Rakkaus ruokaan vaatii myös siis rakkautta liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon jotta homma pysyy hanskassa ja syöpöttelijä jossain kunnossa. 

Terveellisen ruoankaan ei suinkaan tarvitse olla ankeaa tai joku liemi missä kaksi hernettä etsii toisiaan. Keittoja on tullut aiemminkin täällä hehkutettua mutta ne vaan on niin loistavia. Hyvän makusia sekä täyteläisiä olematta turhan raskaita ja kaloripitoisia. Keitoilla saa vatsan täyteen helposti. Talvella keitot hakkaa salaatit ihan 100-0 kun taas kesällä ehkä toisinpäin. Rakastan myös erilaisia salaatteja. Tänään pirtsakan ja lumisen, siis liukkaan metsälenkin jälkeen keitto paahdetuista punajuurista ja juuripersiljasta höystettynä piparjuurituorejuustolla kuulosti taivaalliselta ja sitähän se olikin.

Joskus ruokaa laittaessa tulee kohta jossa se keskeneräinen ruoka näyttää jo siltä että tekisi mieli lopettaa keittäminen kesken ja syödä nyt heti. Niin kävi tänäänkin kun otin uunista pois punajuuret ja juuripersiljat jotka olivat paahtuneet siellä onnellisesti hunajan, suolan ja parin valkosipulinkynnen kanssa. Kuvasta se kauneus ei edes välity niin voimakkasti miltä se näytti, tuoksusta puhumattakaan.

Tein tämän päivän keittoon myös muutaman punajuuri- ja juuripersiljalastun koristeeksi sekä hampaille hieman homma tuomaan. Vuolin kuorijalla lastuja ja marinoin ne balsamicossa pienen suolan kanssa ja laitoin valmiiseen annokseen. Auringonkukansiemeniä ripottelen keittoihin usein ja erityisesti nyt kun apukokki niistää sekä köhii enkä mä halua tulla kipeäksi joulunalla jotta saan kaikki jouluvalmistelut tehtyä ajallaan. 

Onko Nälkä blogin Chef Jones ja oma harvinainen arpaonneni ilahdutti meitä taanoin pienellä kirjalla jossa on ihania suklaakonvehtien ohjeita ja joulun kahvipöydässä voisikin olla nyt sitten Kontulan pienen keittiön omat konvehdit. Makujakin pyöriteltiin jo hieman mielessä tänään lenkillä...timjamia, pistaasia, ja sitruunaa sekä olutta, puolukkaa ja tummaasuklaata ?

Ei valmis keittokaan paljoa kauneudessaan hävinnyt esivalmisteluille. Punajuurikeiton väri on aina hämmentävän kaunis ja piristävä. Punajuuria myös onneksi jäi vielä monenmonta eli niillä herkutellaan tulevallakin viikolla. Mitähän kivaa sitä keksisi. Perus punajuuren kaverit vuohenjuusto tai sinihomejuusto on kyllä sen verran herkkua että ehkä niillä mennään tai sitten leivotaan jotain kivaa.

Keitto paahdetuista punajuurista, juuripersiljasta ja piparjuuresta

2 annosta

- 4 isohkoa punajuurta

- 1 juuripersilja

- 1 tl hunajaa

- 2 valkosipulin kynttä

- oliiviöljyä

- 1/2 sipuli

- n 5 dl kanalientä

- omenaviinietikkaa

- n 3 rkl piparjuurituorejuustoa + hieman tarjoiluun

- suolaa ja mustapippuria

1. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Huuhdo ja pilko punajuuret sekä juuripersilja ja laita uuni vuokaan. Lorauta joukkoon hieman oliiviöljyä, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä nökäre hunajaa. Lisää vielä valkosipulin kynnet. Punajuuret paahdoin ihan kuorineen, juuripersiljan kuorin mutta kaipa senkin olisi kuorineen voinut käyttää. Samoin valkosipulit kokonaisena vaan kyytiin. Paahda juureksia kunnes ne ovat selkeästi paahtuneita ja pehmenneitä. Omani paistoin kiertoilmalla joten aikaa ei mennyt juurikaan. 

2. Pilko sipuli. Lorauta kattilaan hieman oliiviöljyä ja lisää pilkotut sipulit. Kuullotele sipuleita hetki ja lisää pehmetä juurekset. Lisää kanaliemi, aluksi hieman vähemmän ja tarvittaessa soseutettaessa hieman lisää.  Lisää pieni loraus omenaviinietikkaa. Keittele hetki, lisää tuorejuusto ja soseuta keitto. Lisää tarvittaessa kanalientä.

3. Maista ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää tuorejuustoa jos haluat tai ehkä vielä loraus omppuetikkaa. Tarjoile tuorejuusto nökäreen kera.

Lihaton lokakuu

Apukokki, ei huolta ! Otsikosta huolimatta me ei olla lähtemässä mukaan kokonaan lihattomaan lokakuuhun, se olisi liian vaikeaa. Työpaikkaruokailu saattaisi olla aika haasteellista ainakin apukokin osalta. Omallakin työmaalla se kasvisruokailu olisi sitten lähes aina keittoa tai salaattia ja sen verran raskasta duunia painetaan ettei se kyllä jokapäivä riittäisi. Eikä siitä kuukaudesta yhtään helpompaa tekisi apukokin loppusyksyn mökkireissu kavereiden kanssa, muut pojat ei varmaan ihan pelkkää porkkanaa siellä purisi ? Ei myöskään se että parin viikon päästä me kokkaillaan ja herkutellaan koko mun perheen voimin yhdessä ja saattaa olla että kasvisillallinen ei myöskään lämmittäisi mun oman isäni mieltä, siskon miehestä puhumattakaan.

Ansku heitti meitä haasteella kirjoittaa kasvisruokailusta sekä postata kuukauden aikana ainakin yksi vegeohje. Vastaamme haasteeseen innolla. Pyrimme mahdollisimman moneen kasvisruokapäivään sekä mahdollisimman moneen postaukseen kasvisruokaa koskien. Voisin myös tuolla perheillallisella tehdä vaikka alkuruuan kasviksista. Se olisi kelpo kompromissi kaikille. Haastan myös itse kaikki bloggarit jotka tämän postaukseen lukee samaan. Kirjoitus omasta suhteesta kasvisruokailuun sekä kuukauden aikan ainakin yksi kasvisruokapostaus.

Tällainen kuukausi on ihan loistava tapa yrittää vähentää sitä omaa lihan kulutusta, oman sekä maapallon terveyden tähden. Tämä on myös hyvä tapa jakaa tietoa lihattomasta ruokavaliosta ja ehkä saada ihmiset joilla on kasviruokaa kohtaan jonkilaisia ennakkoluuloja uskomaan että vegekin voi olla hyvää. Jopa niin hyvä ettei lihaa kaipaakkaan joka kerta.

Omalla kohdallani olen jo pitkään välttänyt punaistalihaa mahdollisimman paljon. Syön sitä kyllä mutta harvemmin. Kotona meillä tehdään useimmiten kalaa tai kanaa ja myöskin paljon vegekeittoja. Kaikki tähän menessä blogiin päätyneet ainakin joltain osalta veget reseptit löydät täältä. Yksi miinus ruokavaliossani tulee ohuesta palvikinkkuleikkeestä jota jääkaapista löytyy aina ja sitä menee muutama viipale päivässä, en onneksi sen enempää. Kalkkuna- ja broilerileikkeet eivät vaan ole makuuni. Tämän kuukauden ajaksi korvasin sen sitten juustolla jota juuri kävin ostamassa ison mötikän. Ilman sitä palvikinkkua mennään siis marraskuuhun asti, ainakin. Juuston ilmastovaikutukset eivät tosin juuri ole punaista lihaa hääppöisemmät, yhtä valtava se maitokarjan hiilijalanjälki on kuin lihakarjankin mutta ainakaan omalle kropalleni en aiheuta turhaa haittaa liialla punaisenlihan syönnillä.

Ulkona syödessäni valitse silloinkin lähes aina kalan ja joskus myös kanan. Kasviruoat eivät valitettavasti ole kovin kummoisia monessakaan paikassa.

Pidän myös silloin tällöin täysin lihattomia päiviä, niihin kuuluu kyllä maitotuotteet kuten raejuusto ja rahka sekä kananmunat eli ihan vegenä en kyllä päivää ole. Täysin vegeilyyn ja sen vaikeuteen vaikuttaa oma ruokavalioni jossa hiilhydraatit on valikoitu tarkoin. En syö siis pastaa, riisiä, perunaa tms juurikaan, arkena en koskaan. Hiilarit tulee aamun kaurapuurosta tai leipäviipaleesta jossain vaiheessa päivää, hillittömästä määrästä kasviksia ja marjoja sekä omenoista. Työni tosiaan on melko fyysinen ja siihen päälle vielä liikunnat noin viitenä päivänä viikossa, proteiinia siis tarvitaan. Toki sitä saa myös mm pavuista ja muista kyllä sitä mielellään syö muussakin muodossa kuten juuri kanamunina, raejuustona, rahkana, naturel juguna sekä kanan ja kalan muodossa.

Nykyinen ruokavalioni on vuosien saatossa osoittaunut itselleni loistavaksi. Sairastelut on loppuneet ja kun muut kaatuu petiin minä vaan porskutan. Noh, toki se flunssa joskus tännekkin iskee mutta jos se ennen iski useaman kerran vuodessa, nykyään ehkä yhden. Vatsa voi hyvin ja tämä elopaino on helppo pitää kurissa, vaikka ruoka onkin suuri rakkauteni.

Tässäpä tuleekin sitten kuukauden ensimmäinen kasvisruokapostaus. Sherryllä terästetty sipulikeitto nimittäin. Kanaliemeen keitetty tosin, keitänhän siihen kalakeitonkin. Liemen voi korvata toki kasvisliemellä mutta omaan suuhun kanaliemi on paras.

Resepeti on Espanjalainen keittiö kirjasta ja siihen tulee sherryn lisäksi sitä ihanaa sahramia. Lisäksi keitton on soseutettu ja "suurustettu" paahdetulla mantelilla. Ei siis ihan perus sipulikeitto, vaan parempi ! Olen myös kerran tehnyt keiton sahramin ja sherrynpuutteessani sheryviinietikalla sekä kurkumalla. Makuhan ei nyt ole tietenkään ihan sama mutta kaunis väri tulee ja keitto on hyvää noinkin.

Keiteltiin tämä keitto sunnuntaina ennen siskon synttärijuhlia ja annokset olivat aika minit ( jotta mahtuu enemmän kakkua massuun ) mutta tämä keitto on ihan mielettömän hyvää ja sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Ihana tämä keitto on myös alkuruokana, suosittelen.

Keiton sipuliksi suosittelen sellaisia isoja makeampia jättisipuleita. Luulen että niitä myös tässä ohjeessa tarkoitetaan normaalin keltasipulin sijaan mutta käännös on aiheuttanut sekaannuksen. Keltasipulikin käy mutta jättisipulilla tulee ehkä hieman parempi. Kaupassa erotat kyllä sipulit toisistaan, ne isot on todella isoja ja nimellä makea sipuli tai jättisipuli, muistaakseni.

Sherryllä terästetty sipulikeitto

4 annosta

- 40 g voita

- 2 isoa keltasipulia ohuina viipaleina 

- 1 pieni valkosipulinkynsi silputtuna

- hyppysellinen sahramia

- 50 kuorittuja manteleita paahdettuna ja rouhittuna

- 7,5 dl kana- tai kasvislientä

- 3 rkl kuivaa sherryä. 

Olen tehnyt keiton myös sherryviinietikalla ja hyvää siitäkin tuli mutta laita sitä vain pieni loraus.

- 1/2 tl paprikajauhetta

- suolaa

- mustapipuria

- paahdettuja mantelilastuja ja lehtipersiljaa koristeluun

1.Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sipuli ja valkosipuli. Sekoita, kunnes sipulit ovat kauttaaltaa voisulan peitossa. Anna hautua noin 20 minuuttia kannen alla kunnes sipulit ovat pehmeitä kullankeltaisia. Sekoita silloin tällöin.

2. Lisää sahrami ja anna kiehua ilman kantta 3-4 minuuttia. Lisää mantelirouhe ja anna kiehua vielä pari minuuttia koko ajan sekoittaen.

3. Kaada kattilaan kan-tai kasvisliemi ja sherry ja lisää 1 tl suolaa ja parika. Mausta voimakkaasti mustapippurilla. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja anna kiehua hiljakseen 10 minuuttia.

4. Kaada keitto monitoimikoneeseen/blenderiin ja sekoita sileäksi. Huuhtele kattila ja kaada keitto takaisin sinne. Kuumenna uudelleen hitaasti mutta älä anna kiehua. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

5. Annostele keitto kulhoihin ja ripottele päälle paahdettuja mantelilastuja ja lehtipersiljasilppua.

Tässä omassa keitossani käytin tällä kertaa valmista mantelirouhetta ja koska siinä oli kuoret tuli keitossa tällä kertaa tuollaista hieman pilkullista. Oikeasti se on ihana tasavärinen sekä melko keltainen. Makuun tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta eli myös valmista rouhetta voi käyttää.

Ja nyt kaikki kasviksia kokkailemaan. Mielelläni myös otan linkkejä omiin kasvisruokiinne tuonne kommenttiboxin puolelle jos siltä vaikka löytyisi jotain kokeiltavaa tähänkin keittiöön :) 

Kana-juureswokkia teriyaki-kastikkeella

Täällä ei kirjoittele mikään kovin suuri Aasialaisten ruokien ystävä. Apukokki sen sijaan saattaa olla toista mieltä mutta koska keittiö vielä tähän asti on ollut minun johdossani ei sieltä kovin usein mitään tuohon maanosaan viittaavaa nouse.  Muutamaan otteeseen on tullut teriyaikastiketta keiteltyä ja se onkin yksi niistä harvoista mauista mistä sieltä suunnalta pidän.

Ja pitäähän perheessä itsensä lisäksi miellyttää sitä toistakin joten tänään shoppailtiin sitruunaruohot, mirinit sekä muut ainekset ja keiteltiin teriyakia. Teryaki päätyi sitten suikaloitujen juuresten ja kanan kanssa samaan wokkiin. Lopputulos oli molemmille sopiva. Mun makuuni ei liian Aasialainen ja kotimaiset juurekset tekivät siitä oikein kelpoa ja terveellistä arkiruokaa. Jokunen viikko sitten aasia vaihtui välimereen mutta nyt tätä wokkia sotten oiekasti tehtiin eikä harmita yhtään.

Käytimme wokissa tällä kertaa Stockmanniherkusta sitruunaruohon ostosreissulta löytynyttä galangajuurta. Galnagajuuri on sukua inkiväärille ja muistuttaakin sitä ulkonäöltä paljon. Maussakin on samaa mutta galanga ei ollut yhtä makea. Oikein hyvää ja tätä juurta kokeillaan vielä uudestaankin muissa yhteyksissä.

Kana-juureswokki

2 annosta

- 2 broilerin rintafilettä

- 0,5 dl teriyakikastiketta ( ohje jäljempänä ) voit toki käyttää myös valmista

- 1 porkkana

- 1/2 palsternakka

- 1 pieni lanttu

- pieni pätkä purjosipulia tai varsisipulia

- 1 valkosipulinkynsi

- 1 cm pala galangajuurta

- 1 kananmuna

- soijaa

- chiliä tuoreena tai hiutaleena

- maapähkinä- tai muuta wokkiin sopivaa öljyä

1. Leikkaa broilerinfileet pitkittäin puoliksi ja nuiji ne ohuksi. Suikaloi broilerit. Suikaloi myös juurekset sekä viipaloi valkosipuli ja galangajuuri. Hienonna purjo tai varsisipuli.

2. Kuumenna wokissa öljy, lisää valkosipuli sekä galangajuuri ja lisää kanat. Lisää teriyakia noin 3 rkl ja kypsennä kanoja hetki. Lisää juurekset ja kypsennä vielä noin 5-10 minuttia. Juuresten pitäisi jääädä napakoiksi. Lisää sipulinvarret sekä chili, tuore tai hiutale.

3. Siirrä kanat ja juurekset pois pannusta. Jäähdytä pannua hetki ja riko siihen yksi kananmuna. Mausta kanamunaa hieman soijalla ja lisää nopeasti kanat ja juurekset takaisin pannut. Kananmunan tarkoitus on sitoa aineksia ja makuja yhteen mutta sen voi kyllä jättää poiskin jos ei sitä halua/voi käyttää. Sekoita kunnolla, maista ja lisää tarvittaessa soijaa, teriyakia ja chiliä, maun mukaan.

Meidän annoksissa ei sipulit nyt komeile koska ne unohtuivat kauppaan mutta se ei menoa haitannut. Hyvää oli ilmankin. Parasta ruokaa taas vähään aikaan sanoi apukokki. Sanoi sen muuten viimeksi sunnuntaina rukiisista pinaatti-ricottaknoccheista ja kotitekoisesta ricotasta, eli voiko tota nyt uskoa ! Mainitsin tästä ja selitys oli se että niitä ei nyt voi verrata ja sekin oli omassa luokassaan parasta, että ota siitä nyt sitten selvää. 

Teriyaki-kastike itse keitettynä on huippua ja keittiönkin valtaa ihana tuoksu ! Ohjeesta kunnia kuuluu Glorian Ruoka&Viini-lehdelle

Teriyaki-kastike

n 1 dl

- 1 dl soijaa

- 1 dl miriniä

- 2 cm pala inkivääriä

- 1 sitruunaruoho

- 1/4 sitruunankuorta

1. Kuori ja pilko inkivääri. Paloitele sitruunaruoho ja riko rakenne vielä pamauttamalla palat vetsenlappeella "rikki". Vuole sitruunakuoresta paloja.

2. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuttia, niin kauan kunnes kastiketta on jäljellä reilu 1 dl. Siivilöi kastike.

Kastiketta voi käyttää mm wokkeihin, lihojen glaseeramiseen ja mihin nyt teriyakia käyttäisitkään.

Hieman arkiruoasta vielä. Arkiruokailu on mulle erityisen tärkeä asia. Sen pitää olla kunnossa jotta viikonloppuisin ja erityistilanteissa voi nauttia ilman huolta huomisesta ja omasta terveydestä sekä kunnosta. Oma ruokavalioni koostuukin pitkälti kasviksista, syön niitä todella paljon sekä vähärasvaisesta lihasta kuten kanasta. Kalaakin pyrin suosimaan kunhan muistaa rajoitteet siinä myrkkypitoisuuksien takia. Eli ei Itämerenlohta liikaa jne, kyllä te tiedätte. Keittoja syön paljon, useimmiten sosekeittoja ja nekin usein ihan vegenä. Samoin salaatteja tulee syötyä paljon ja eritysesti kesäisin mutta niiden kanssa pitää aina miettiä että ovat tarpeeksi ruokaisia. Erilaiset pavut, kikherneet jne ovat loistava vaihtoehto niihin, sekä tottakkai se kana tai kala ja joskus myös jokin juusto. 

Aamiaisella maistuu puuro, raejuusto, marjat ja rahka, avocado, kanamunat ja tottakai taas kasvikset. Paprikaa menee paljon ja tomaatti tulee hyvänä kakkosena. Porkkanat ja vähärasvaiseen kreikkalaiseen jugurttiin tehty dippi on taas loistavaa iltapalaa ja samoin rahka+marjat jos en niitä jo aamulla syönyt. Lisää terveyttä tulee pellavansiemenrouheesta ja erilaisista siemenistä ja pähkinöistä joita syön myös päivittäin.

Ruokaa meillä laitetaan oikeastaan aika vähän. Työskentelemme molemmat ravintola-alalla ja arkiruokailu tapahtuu usein töissä. Himassa syödään lähinnä aamu-tai iltapalaa ja tottakai vapaapäivinä kokataan lähes aina ellei syödä ulkona mitä teemme myös melko paljon. Usein vapaatkaan ei satu yksiin ja monesti teenkin ruokaan vain itselleni. Väillä saattaa olla haasteellista tehdä tuoreista raaka-aineista yhden ihmisen ruoka ettei sitä jää kovin paljoa yli. Tätä blogia voi siis vinkkien toivossa esittelytekstistä poiketen lukea hyvin myös itselleen kokkaavaa sinkku. Mä taidan vähän olla sellainen arkisinkku tai jotain ?

Apukokin arkiruokailuista en sitten tiedä. Mitähän se mahtaa esim duunissa kitusiinsa mättää ? Täällä himassa ei kyllä ole toivokaan että saisi suuhunsa mitään kovin epäterveellistä kun ei tuolta jääkaapista normaalisti mitään sellaista löydy. Pelkkiä rehuja ja marjoja vaan sekä rahkaa :D

Minkälaista arkiruokaa siellä syödään ja vaalitko terveellisiä elämäntapoja jotta voisit ajoittain nauttia enemmän ?

Mielettömän herkkullista ja vieläpä terveellistä, onko sellaista ?

No on ! Meidän perheessä on uusi rakkaus, oikein herkullinen sellainen. Varsinkin tällä hetkellä kyseinen ihanuus taitaa olla jossain sesongissa, on nimittäin niin makeaa ja mehukasta että ei paljoa irtokarkkipussi huuda nimeäsi tämän jälkeen. 

Kyseessä on niinkin tuttu kaveri kuin hunajameloni ! Tai tuttu ja tuttu, melko vieras se oli mulle. Olin aina kuvitellut että kaikki melonit on kamalia verensokerin nostajia ja nou nou listalla ehdottomasti. 

Hedelmiähän on hyvä syödä mutta jotkin niistä kannattaa kyllä oikeasti jättää herkkuhetkiin ja niiden terveellisempienkin kanssa kannattaa vähän jarrutella varsinkin jos laihduttaa tai elämäntyyli on hyvin passiivinen eikä sisällä mitään aktiviteetteja. Lisäksi siihen kuinka paljon voit hedelmiä mutustella vaikuttaa myös muut ruokailutottumukset kuten se kuinka paljon hiilareita tulee muusta ruoasta. Jos ruokavalio on pelkkää leipää, pastaa, perunaa, makeita herkkuja, limppareita sun muita ei hedelmiä kovin paljoa enää joukkoon mahdu ilman että se näkyy vyötäröllä. Hyvä jos mahtuu ollenkaan mutta puhutaan ihan yhdestä tai kahdesta hedelmästä per päivä. Jos taas ruokavaliosta on karsittu edellämainitut tai niitä on rajoitettu hedelmiä mahtuu ruolavalioon lähes rajaton määrä ja mitä aktiivisempi olet niin koko ajan vain lisää. 

Hedelmiä tosiaan on erilaisia ja pahimpia jenkkakahvojen kasvattajia niistä ovat viikuna, granaattiomena, mango, viinirypäleet ja ananas. Pienimmillään näissä on sokeria ananaksessa 11,6 g/ 100g ja pahimmillaan viikunassa 20g/100g ja muissa sitten siltä väliltä. Myös kuivatut hedelmät on paha paha asia mutta sen nyt jokainen varmasti ymmärtää.

Hunajameloni kuuluu sen sijaan siihen hedelmien sakkiin mitä on ihan ok popsia hyvällä omallatunnolla ja vaikka joka päivä. Tuo ihana aurinkoa muistuttava todella herkullisen makuinen hedelmä joka tällä hetkellä maksaakin Lidlissä ainoastaan alle 2 € kilo. Halpaa herkuttelua siis.

Edullisen lisäksi se on myös kevyttä. Kaloreita hunajamelonissa on ainoastaan 23 kcal/100 g, sokereita 4,3 g ja sen vaikuts verensokeriin on erittäin alhainen. Laihduttajan ystävä siis ja miksei myös linjoistaan huolehtijan. Mä olen ainakin aivan rakastunut tähän kevyenä iltapalana tai jos herkkuhammasta kolottaa ja jotain jälkkäriä tekisi mieli. Lisäksi joskus jon on arvoinut syömisensä väärin ja nälkä yllättää kun on jo sängyssä käymässä nukkumaan voi tätä haukata piukkuisen suht hyvällä omallatunnolla. Muuten boikotoin täysin yösyömisiä mutta nälkä on nälkä ja jos se on kamala ei uni vaan tule.

Tämän herkun mun tietoisuuteen saattoi Kunto + lehti jokunen kuukausi sitten. Siinä oli listattu kymmenen hedelmää jotka ovat kevyitä ja helliä verensokerilla. Hunajameloni komeili ykkösenä, hyvänä kakkosena tuli vadelma ja kolmosena cantaloupenmeloni. Muita listalla olevia oli mansikka, omena, aprikoosi, greippi, mustikka ja päärynä. Pahikset mainitsinkin jo tuolla aiemmin.

Hunajameloni tuli meillä kyllä jäädäkseen ja meidän jääkaapista löytyy nykyään aina tuo iloisen keltainen mötikkä. Lähinnä syödään sitä pelkilteen ja mun iltapalana on nyt usein ollut Kreikkalaiseen jugurttiin värkätty dippi, porkkanatikut ja jälkkäriksi sitten hunajamelonia. Tuo rakas apukokki sitten taas syö salin jälkeisen maitorahkansa hunamelonin kera jos mehukeitto on päässyt loppumaan. Ehkä kerran ollaan tehty salaattiakin missä meillä melonia oli mutta lähinnä ne menee ihan pelkilteen koska se vaan on niin HYVÄÄ ! Ihanaa, sallittua herkuttelua vaikka jokaiseen päivään :)